Rv 34 - 35: enää kuukausi laskettuun!

Tänään (rv 35+4) on tasan kuukausi laskettuun aikaan! Aiemmin olen ajatellut, etenisipä raskaus nopeammin. Nyt taas toivon, että aika kuluisi hitaammin. Tuntuu haikealta, että tämä on luultavasti viimeinen kuukausi, kun olen enää ikinä raskaana. Ainakin tällä hetkellä kaksi lasta tuntuu sopivalta määrältä.

Mitä jään kaipaamaan raskaudesta?

Jään kaipaamaan tästä raskaudesta etenkin vauvan liikkeitä ja vauvamahaa. Mielestäni vauvamaha on niin kaunis. Kaipaan myös ihmisten välittämistä ja huolehtimista. Raskaana ollessa olen kuullut usein kysymyksen: "Miten voit?". Se on ihanaa, eikä sitä kysymystä pitäisi unohtaa raskauden päätyttyä. Vastasyntyneen äitinä sitä vasta tarvitseekin, mutta silloin vauva vie kaiken huomion. 

No, miten voin?

Raskausviikolla 34 olin tavallista väsyneempi ja itkuisempi. Kolmekymmpisten järjestäminen raskausviikolla 33 otti fyysiesti ja henkisesti koville, vaikka olikin hauskaa.  Raskausviikolla 35 olo on ollut parempi, kun olen saanut univelkoja nukuttua ja kierroksia laskettua. 

Haluaisin kovasti touhuta kaikkea, mutta keho vastustelee, jos yritän liikaa: supistelee, tulee paineen tunnetta ja alaselkä kipeytyy. Raskauspilates on ollut pelastus kiputiloihin kehossa. Samoin perhekerhot, joissa voin itse levätä, kun taapero leikkii tyytyväisenä.

Mitä en jää kaipaamaan raskaudesta?

En jää yhtään kaipaamaan suonikohjuja tai paineen tunnetta alapäässä. En kaipaa nivustyrää, enkä napatyrää. En kaipaa stressaamista, miten päin vauva on tai onko istukka noussut. En kaipaa flunssakierrettä, keuhkokuumetta tai koronaa raskaana. En kaipaa kipeää selkää. En kaipaa sitä, että joudun varomaan mahaani taaperon kanssa leikkiessä. En kaipaa sitä, että lyön mahaani minne sattuu. 

Vaikka olo on haikea, odotan samalla innolla synnytystä ja vauvaa.

En pelkää synnytystä, enkä kipua. Luotan, että kehoni tietää, mitä tehdä ja saan kauniin synnytyskokemuksen. Odotan, että saan vauvan ensi kertaa syliini ja rinnalle. Odotan, että saan rauhassa nuuhkia vauvaaa sairaalassa, eikä hetkeen tarvitse siivota, pyykätä tai laittaa ruokaa kenellekään. Odotan Pikku Joen ja vauvan ensikohtaamista.

Vauvan syntymään asti nautin siitä, että saan vielä hetken keskittyä olemaan äiti vain yhdelle. Elämässä on tietty rauha, rytmi ja rutiinit.

 

Kurkkaa muita raskausaiheisia postauksia:

Raskaus 

Raskausviikko

Ensimmäinen kolmannes

Toinen kolmannes 

Viimeinen kolmannes