Raskausviikko 29: Pelkopoli ja ajatuksia synnytyksestä

Pääsin pelkopolille raskausviikolla 29+5. Pelkopoliklinikalla pääsee juttelemaan synnytykseen liittyvistä peloista ja saa asiantuntevaa tietoa synnytyksestä kätilöltä tai lääkäriltä. Minä pääsin juttelemaan kätilön kanssa.

Pelkopolilla käynti jännitti minua niin, etten tahtonut saada nukutuksi edellisenä yönä. Mietin, ovatko pelkoni niin suuria, että voin kuormittaa niillä terveydenhuoltoa. Toisaalta ei ole minun tehtäväni määritellä, kuka tarvitsee hoitoa ja kuka ei. Olin lähetteeni saanut. Näin jälkikäteen sanottuna kannati kyllä mennä!

Minulla oli kolme pelkoa synnytykseeni liittyen. Osa niistä helpotti jo edellisellä viikolla ultrassa. 

Pelko 1: Mitä, jos matala istukka ei nousekaan?

Pelko 2: Vaikuttavatko nivus- ja napatyrä jotenkin synnytykseen?

Pelko 3: Vauva on perätilassa. Entä jos se ei käännykään?

Viimeisimmän postauksen lukijat jo tietävätkin, että pelko 1 istukan paikasta on turha. Itsukka on noussut tarpeeksi, eikä voi enää olla alatiesynnytyksen tiellä. 

Sekä ultraava lääkäri että pelkopolin kätilö kumosivat myös pelon 2.  Nivus- tai napatyrä eivät haittaa synnytystä. Tarvittaessa niitä voidaan tukea synnytyksen aikana. Jos tyrät kovettuvat ja niissä on kovaa kipua, tulee hakeutua hoitoon. Muuten ne operoidaan vasta synnytyksen jälkeen, mikäli tarvetta.

Pelko 3 hellitti, kun sain kätilöltä tietoa perätilasynnytyksestä. Kävimme läpi, miten perätilasynnytys etenee alateitse ja sektiolla. Minulla jäi tunne, että minä ja vauva olemme hyvissä käsissä, syntyi vauva miten päin tahansa. 

Vauvalla on vielä hyvin tilaa liikkua kohdussa ja hän voi hyvinkin kääntyä pää alaspäin ihan itsekseen. Jos vauva ei ole seuraavalla neuvolakäynnillä kääntynyt pää alaspäin, saan uuden lähetteen äitiyspoliklinikalle. Siellä voidaan yrittää kääntää vauva. Jos käännös ei onnistu, lääkäri arvioi synnytystavan.

Toivon edelleen, että voin synnyttää alakautta. Ihanteellisinta olisi, jos vauva kääntyisi raivotarjontaan. Vaikka vauva jäisi perätilaan, toivon silti synnyttäväni alakautta. Kätilön puheista jäi luottavainen olo, että perätilasynnytys alakautta olisi kohdallani hyvä vaihtoehto. Tietenkin, jos lääkäri toisin arvioi, menen sektioon. Vauvan ja minun turvallisuus on tärkeintä. 

Alatiesynnytys ei oikeastaan pelota minua enää. Sen olen jo kokenut, en tosin perätilassa. Eniten pelottaa sektio. Se tuntuu itselle ajatuksena niin vieraalta, vaikka varmasti sektiokin voi olla hyvä kokemus. Eniten ahdistaa ajatus sektiohaavasta ja leikkauksen jälkeisestä ajasta.Varsinkin, kun minulla on mahdollisesti edessä vielä nivustyräleikkaus. Olisi ikävää joutua niin paljon leikellyksi. 

Tapahtui mitä tahansa, minulla on luottavainen mieli. Kaikkiin aisoihin ei voi itse vaikuttaa, enkä halua murehtia niistä asioista sen enempää. Kätilö vinkkasti, että voin kokeilla kyllä Spinning Babiesia, jos haluan. Ei siitä ainakaan haittaa ole. 

Ps. Tänään mennään raskausviikolla 30+2. Ihan kuin tuntisin välillä vauvan varpaat vatsani yläosassa. Tai sitten ne ovat sormet.  Ehkä hän on kääntynyt pää alaspäin tai sitten poikittain - ota nyt siitä selkoa.