Koronatauti raskaana

Keuhkokuume, flunssakierre ja koronavirus - tämä raskaus tuo mukanaan kaikki mahdolliset taudit. 

Sairastin koronataudin raskausviikoilla 26 - 27. Kolme vuotta onnistuin koronaa välttelemään, joten sinänsä oli jo aikakin. Onneksi minulla on suojana neljä koronarokotetta, sillä kuulun myös astman puolesta riskiryhmään. 

Taudin kulku

Päivä 1:

Heräilin yöllä jatkuvasti. Päätä särki ja kuulin sydämen sykkeen jyskyttävän korvissani. Ranteesta tunnustellen pulssi oli lepotilassa lähes 100. Mahdotonta yrittää nukkua niillä sykkeillä. Vauvakin tuntui olevan levoton ja liikkui paljon.

Aamulla kasvoni näyttivät turvonneilta. Olin huolissani, onko minulle tullut raskausmyrkytys, kun veri niin kohisi päässä.  Onneksi on neuvola tänään, ajattelin. Tein varmuuden vuoksi koronatestin, joka näyttikin kahta haaleaa viivaa. Täytyi perua neuvola.

Olin oikeastaan helpottunut positiivisesta koronatestistä, sillä raskausmyrkytys olisi ollut pahempi vaihtoehto. Varasin vielä viralliseen koronatestiin ajan, sillä sitä suositellaan raskaana oleville kohonneen tukosriskin vuoksi. 

Nenä oli vähän tukkoinen, muttei niin räkäinen kuin perusflunssassa. Olo oli oudon heikko, enkä pystynyt oikein kuin makoilla sohvalla. Vähän hankala yhtälö taaperon kotiäitinä. Onneksi Sakari teki etätöitä eli taaperon sanojen mukaisesti "epätöitä".

Pään lisäksi niskoja ja muuta kehoa särki. Vähän kuumettakin oli, enimillään 38 astetta.  Kuume laski hyvin Panadolilla. Buranaakin olisin vielä saanut nauttia yhden viikon, muttei ollut tarvetta. Raskauden viimeisellä kolmanneksella sekin olisi kielletty.  

Päivä 2:

Päivä alkoi virallisen koronatestin tuloksella: -CV19NhO POS. Tulos ei yllättänyt. Soitin neuvolaan ohjeiden mukaisesti. Neuvolalääkäri arvioi, etten tarvitse verenohennuslääkitystä, jos pystyn olemaan jalkeilla. Pystyinhän minä jo taudin toisena päivänä.

Kuume oli laskenut ja olo oli parempi, vähän tavallista väsyneempi vain. Sydän ei enää jyskyttänyt korvissa, eikä päätä särkenyt. Nenä oli tukkoinen, vaikkei räkää tullut paljon.  Hajuaisti oli vähän heikentynyt, mutta esimerkiksi kahvin ja etikan haistoin vielä.

Sain porukoiltani verenpainemittarin lainaan. Halusin varmuuden vuoksi tarkistaa verenpaineen ja sykkeen. Verenpaine oli 96/50,  matala eli minulle normaali. Syke oli 76, laskenut selvästi edellisestä päivästä. 

Päivä 3:

Hajuaisti katosi. En haistanut yhtään mitään. En edes koko päivän vaipparoskiksessa muhinutta kakkavaippaa. Jokainen pikkulapsen vanhempi tietää, kuinka pistävä haju siitä pitäisi tulla. Yleensä flunssassakin hajuaistini heikkenee, muttei katoa sentään kokoaan. 

Hajuaistissa oli tapahtunut dramaattinen muutos raskauden herkistämään, todella tarkkaan hajuaistiini. Hajuaistin katoaminen tuntui ikävältä, mutta olen optimistinen, että hajuaisti palaa vielä takaisin.

Päivä 4: 

Jos käivisin töissä, kokisin itseni työkykyiseksi. Olo on oikeastaan muuten terve, mutta olen vähän tavallista väsyneempi ja tukkoisempi.

Hajuaisti on elpynyt vähän. Sakari paistoi popcorneja, joista oli mennyt vuosi sitten päiväys. Popcorneista tuli niin karmea härskiintynyt haju koko asuntoon, että jopa minä haistoin etäisesti jotain. Haistoin myös currytahnasta pienen sitruunaisen vivahteen suoraan purkista nuuhkittuna.

Päivä 5:

Jaksan hyvin ulkoilla taaperon kanssa. Ihanaa saada raitista ilmaa! Vähän koen itseni hengästyneeksi ulkona. Liekö syynä raskaus, astma vai korona. Luultavasti vähän kaikki.

Yhteenveto: 

Koin itseni sairaaksi kolmen päivän ajan. Vielä viikon päästä on jälkioiretta, kuten limakalvoturvotusta ja hajuaistin puutetta. Aika näyttää, miten niiden kanssa käy. Kestäähän flunssastakin toipua yleensä viikko-pari ainakin. 

En huomannut, että raskaus viikoilla 26-27  olisi pahentanut koronaoireita. Vauva liikkui hyvin koko taudin ajan, joten ei tarvinnut hänenkään puolesta olla huolissaan. 

Yllätyin, kuinka huolettomasti suhtauduin koko tautiin. Ehkä olen tietyllä tapaa turtunut kaikkiin raskausajan sairasteluihin sekä koronaan. Tämä on jo kolmas raskaus "korona-aikana". Esikoista odottaessa ajatus koronasta tuntui paljon pelottavammalta kuin oikeasti sen osuessa kohdalle. Toki minulla olisi eri ääni kellossa, jos olisin sairastunut vakavasti. 

Vaikuttaa siltä, että koronarokotuksista on ollut apua, sillä en ole saanut aiemmin tartuntaa ja sairastin taudin lievämuotoisena. Toki taudin voimakkuus on varmasti myös tuurista, terveydentilasta ja variantista kiinni. Tämä oli vain minun kokemukseni.