Jälkitarkastus ja toisesta synnytyksestä palautuminen

kesäkuuta 19, 2023

Jälkitarkastus ja toisesta synnytyksestä palautuminen

Luvassa on vaihteeksi ihan vaan minun kuulumisiani. Miten olen toipunut raskaudesta ja toisen lapsen synnytyksestä tähän mennessä? Miten jälkitarkastus meni?

Jälkitarkastus

Kävin jälkitarkastuksessa kuusi viikkoa synnytyksestä. Kaikki oli kunnossa, mitä nyt limakalvot vähän ärtyneet. Vatsalihasten erkaumaa oli jäljellä noin kahden sentin verran, ei mitenkään epätavallisen paljon. Voi olla että se palautuu itsestään. Aion harjoittaa rauhassa vielä lantionpohjaa ja keskivartalon syviä lihaksia. Jos tilanne ei helpota, aion kääntyä äitiysfyssarin puoleen. Se oli hyvä ratkaisu ainakin ensimmäisen synnytyksen jälkeen

Ehkäisyksi olen miettinyt kierukkaa, luultavasti kuparikierukkaa. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen minulla oli hormonikierukka. Se oli ihan hyvä, mutta minua kiinnostaa kokeilla hormonitonta vaihtoehtoa. Kierukkaa ei vielä laitettu jälkitarkastuksessa, sillä kierukan jälkivuoto kesähelteillä ei houkuttele, kun juuri pääsin synnytyksen jälkivuodostakin eroon. Katsotaan sitten syksyllä, kun vuodolla ei ole niin väliä.

Raskaudesta palautuminen

Raskausaikana minulle tuli nivus- ja napatyrä. Molemmat ovat parantuneet synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastuksen lääkäri ei edes huomannut, että minulla olisi nivustyrä. Napa pullottaa vielä vähän, muttei läheskään niin paljon kuin raskausaikana. Ihanaa, ettei kumpaakaan tarvitse operoida. Tyrät eivät ole vaivanneet minua raskauden jälkeen mitenkään. Tuskin enää vaivaavatkaan, ellen tule uudelleen raskaaksi (ei ole suunnitelmissa).

Olen päässyt muistakin raskausajan kiusallisista vaivoista eroon. Suonikohjut katosivat pian synnytyksen jäleen. Paineen tunnetta lantion alueella oli parisen viikkoa synnytyksestä. Enää paineen tunnetta ei juurikaan ole. Joskus vähän iltaisin, kun olen koko päivän kantanut vauvaa ja hoitanut kodin ja taaperon siinä samalla. Parempaan suuntaan ollaan joka päivä menossa.

Raskausaikana en halunnut katsoa painoani, sillä se ahdisti. Nyt suhtaudun painoon neutraalisti, joten kävin mielenkiinnosta katsomassa painonnousun neuvolakortista. Raskausaikana kiloja tuli noin 12 samoin kuin esikoisen kohdalla. Niistä on jäljellä kolmisen kiloa. Se ei minua hetkauta, enkä pyri laihduttamaan. Aina en ehdi syömään kunnolla kahden pienen lapsen kanssa, mutta se ei ole tahallista. Onneksi on suklaata pelastamassa pahimmalta nälkäkiukulta.

Synnytyksestä palautuminen

Hemoglobiini laski minulla synnytyksessä alle viitearvojen. Aloitin synnytyksen jälkeen rautakuurin. Ilmeisesti se tepsi, sillä jälkitarkastuksessa hemoglobiini oli minulle normaaleissa lukemissa. Ferritiiniä minulta ei ole mitattu, joten siitä en tiedä. Kuitenkin olo on univelasta huolimatta energisempi kuin aiemmin, eikä minua huimaa niin kuin aiemmin.

Synnytyksessä häntäluuni ehkä murtui, mutta sekin parantui parissa viikossa. Sitä ennen seisomaan nouseminen ja istuutuminen väärällä tavalla sattui häntäluuhun. Alapää ei ollut juurikaan kipeä synnytksen jälkeen - en saanut pahempia repeämiä eikä episiotomiaa tarvinnut tehdä niin kuin ensimmäisessä synnytyksessä. Pystyin heti istumaan ja käymään kävelylenkeillä.

Mielialani on ollut toisen lapsen syntymän jälkeen todella hyvä. Kuvailisin itseäni väsyneeksi, mutta onnelliseksi. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen minulla taisi olla baby blues, vaikken sitä silloin tajunnut. Nyt ei ole ollut merkkiäkään baby bluesista. Välillä kaipaisin enemmän lepoa, ainakin öisin. Tiedän, että parempien öiden aika koittaa vielä, niin osaan suhtautua väsymykseenkin paremmin kuin esikoisen kohdalla. Välillä olo on riittämätön, mutta sitäkin olen oppinut sietämään.

Koen, että olen palautunut toisesta synnytyksestä henkisesti ja fyysisesti hyvin ainakin tähän mennessä. Palautuminen jatkuu edelleen. Olen ylpeä, siitä, että kehoni on luonut, kantanut, ravinnut ja hoivannut kaksi niin hienoa lasta. Saas nähdä, mihin kaikkeen se vielä pystyykään. Aikamoisen muutoksen keho on käynyt läpi alle vuoden sisään, kuten kuvista voi nähdä.