Yhdeksän kuukautta synnytyksestä - palautuminen ja kehon muutokset

Kehoni on kantanut lasta yhdeksän kuukautta kohdussa ja kohdun ulkopuolella. Kehoni on venynyt äärimmilleen, kestänyt raskauden muutokset ja synnytyksen kivun. Kehoni on palautunut, tuottanut ravitsevaa maitoa ja kestänyt unettomat yöt. Tunnen ylpeyttä kehostani, mihin kaikkeen se pystyykään.

Odotusaikana toivoin, että pystyisin ajattelemaan kehostani armollisesti synnytyksen jälkeen. Toiveeni toteutui. Arvostan kehoani enemmän kuin koskaan. Positiivinen synnytyskokemus ja imetys ovat vaikuttaneet asiaan. Haluan kuitenkin painottaa, että vaikka kokisi pettymyksen synnytyksestä tai imetyksestä ei tarkoita sitä, että keho olisi jotenkin epäonnistunut tai huono. 

Toinen asia mitä haluan painottaa on se, että raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on yksilöllistä.  Toisilla se kestää kauan, toisilla se tapahtuu nopeasti. Toisille jää enemmän jälkiä, toisille ei. Jokainen keho on arvokas sellaisena kuin on. Kirjoitan ajatuksia kehosta ja palautumisesta vain omasta näkökulmastani, enkä halua luoda kenellekään paineita tai loukata. 

Yhdeksän kuukautta raskaana

 

Yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen

Miten olen palautunut raskaudesta ja synnytyksestä?

Raskauteni oli  fyysisesti helppo. Jaksoin harrastaa kevyttä liikuntaa synnytykseen asti ja pian sen jälkeen. Raskausaikana  kävin kävelylenkeillä, joogasin ja tein lantionpohjanlihaksia. Puin kenkäni itse vielä synnytysairaalaan lähtiessä, mistä tunsin pientä ylpeyttä. Aloitin liikunnan pian synnytyksen jälkeen vaunulenkeillä ja aktivoimalla lantionpohjanlihaksia. En ole ikinä ollut mikään himoliikkuja, mutta sanoisin, että ihan hyvässä peruskunnossa. Uskoisin, että se on edesauttanut palautumista. Olen nukkunut vauvavuonna kohtuullisen hyvin, mikä on varmasti vaikuttanut myös positiiviseti palautumiseen.

Synnytys tapahtui muuten ongelmitta alateitse, mutta episiotomia täytyi tehdä. Parin kolmen viikon ajan synnytyksestä tuntui kipeältä istua ja vaikealta käydä vessassa.  Uskon, että näin olisi ollut ilman episiotomiaakin. Onhan synnytys melkoinen rutistus etenkin ensikertalaiselle. Jo kerran aiemmin murtunut häntäluuni rasittui synnytyksestä, joten sekin kipuili. En muista, koska episiotomiahaava parani täydellisesti, mutta ei se ole minua vaivannut ensimmäisten viikkojen jälkeen. En huomaa edes arpea.

Jälkitarkastuksesta jäi itselleni epävarma olo. Parin kuukauden päästä synnytyksestä lääkäri totesi, että olen palautunut hyvin. Hän teki gynekologisen tutkimuksen, mutta ei tarkistanut lantionpohjani kuntoa, koska en kärsi virstankarkailusta. Vatsalihasten erkauman hän kokeili pyynnöstäni. Totesi, että onhan sitä jonkin verran. Mitään muuta asiasta hän ei osannut sanoa. Olisin halunnut tietää, voiko palautumista jotenkin itse edistää ja millaista liikuntaa saan nyt harrastaa.

Varasin ajan fysioterapeutille, mikä oli loistava ratkaisu! Kävin fysioterapeutilla kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran noin kolmen kuukauden päästä synnytyksestä ja toisen kerran puolen vuoden päästä synnytyksestä. Ensimmäisellä käynnillä sain tarkat mitat vatsalihasten erkaumasta. Erkaumaa löytyi navan kohdalta sekä sen ylä- ja alapuolelta. Sain ohjeita lantionpohjan ja syvien vatsalihasten treenaamiseen.  Treeniohjelman ansiosta sain erkaumaa kurottua hyvin umpeen, eikä se vienyt  aikaa montaa minuuttia päivästä. Minun oli helpompi kannatella ryhtiä, eikä vasta pömpöttänyt enää niin paljon.

Puoli vuotta synnytyksestä erkaumaa oli enää vain navan kohdalla kahden sormenpään verran. Se on niin vähän, että periaatteessa mikään liikunta ei ole minulta kiellettyä. Fysioterapeutti ohjeisti minulle uusina liikkeinä lantionnostoja, lankkuja, vinoja vatsalihaksia ja rintarankaa aavaavia liikkeitä. Voi olla, että erkauma kuroutuu vielä umpeen tai sitten se jää. Erkauma ei kuitenkaan haittaa toimintakykyäni.

Nykyään koen, että olen vahvempi kuin ennen raskautta ja synnytystä. Voisin varmasti harrastaa rohkeamminkin erilaisia liikuntamuotoja, mutta se vaatii vauvan kanssa paljon suunnittelua. Olen myös laiska, myönnän. Onneksi vauva toimii hyvänä kasvavana punnuksena. Omat voimat kasvavat sitä mukaan, kun vauvakin kasvaa. Päivän aikana tulee tehtyä kuin huomaamatta syväkyykkyjä, askelkyykkyjä, pystypunnerruksia ja hauispitoja reilu yheksän kiloa painavan vauvan kanssa. 

Puoli vuotta synnytyksestä

Miten kehoni on muuttunut synnytyksen jälkeen?

Imettämisen myötä painoni on pudonnut nopeasti. Painoni nousi raskausaikana noin kaksitoista kiloa ensimmäisestä neuvolakäynnistä laskien. Sairaalaan kiloja jäi seitsemän ja loput viisi kiloa katosivat muutamassa viikossa. Pian painoin vähemmän kuin ennen raskautta.  En ole laihduttanut, mutta imettäminen ja vauvan hoitaminen on yllättävän kuluttavaa puuhaa. Olen  yrittänyt syödä mahdollisimman paljon. Ilman suklaata, pizzaa ja sushia olisin laihtunut liikaa. Lopetettuani täysimetyksen painoni on noussut samoihin lukemiin mitä se oli ennen raskautta.

Vaikka raskauskiloja ei ole yhtään,  turvotusta on havaittavissa.  Synnytyksen jälkeen vatsani näytti pari viikkoa siltä kuin olisin edelleen raskaana. Jälkitarkastuksen jälkeen puin ensimmäistä kertaa vanhat farkkuni päälle. Syvien vatsalihasten tekeminen ja erkauman kuroutuminen umpeen teki vatsasta litteämmän. Silti iltaa kohden vatsani turpoaa helpommin kuin ennen raskautta. Samoin, jos en ole pitkään aikaan tehnyt fysioterapeutin suosittelemia liikkeitä. Myös sormeni olivat pitkään turvonneet. Sain ensimmäistä kertaa laitettua kihla- ja vihkisormuksen vasempaan nimettömään vasta puoli vuotta synnytyksestä.

Linea negra jäi muistoksi raskaudesta. Minulla on pigmenttiviiva sekä vatsan ylä- että alapuolella. Se on haalistunut paljon raskausajasta.  Nähtäväksi jää, haalistuuko se kokonaan pois. Jollain tapaa olen kiintynyt siihen, joten en edes halua, että se haalistuu. Napakorusta luovuin raskauden viimeisellä kolmanneksella, mutta se meni hyvin takaisin vielä synnytyksen jälkeen, ja lävistysreikäkin näyttää siistiltä.
 

Linea negra kolme kuukautta synnytyksen jälkeen

Olen kuullut pelotteluja siitä, kuinka raskaus ja synnytys pilaa vartalon. Kuinka keho on vielä vuosien päästä täynnä raskausapia ja -kiloja, ei pysty pidättelemään, rinnat ja vatsa roikkuvat, vatsalihaksiin jää valtava erkauma ja liikunta on vaikeaa.  Omalla kohdallani nämä eivät pitäneet paikkansa. Minusta pelottelu on turhaa, koska jokainen raskaus, synnytys ja siitä palautuminen on erilainen. Jos palautuminen ei etene toivotulla tavalla, siihenkin voi hakea apua esimerkiksi fysioterapiasta. Toisaalta joillekin muutoksille ei voi mitään, mutta nekään eivät välttämättä ole huonoja.

Joitakin muutoksia kehooni on jäänyt ja tulee varmasti vielä lisää. Vatsani on  pehmeämpi kuin aiemmin, tosin ei minulla mitään sixpackia ole koskaan ollutkaan.  Rinnat näyttävät imettäessä erilaisilta ja erikokoisilta pitkin päivää riippuen maitotilanteesta. Lopettaessani imetyksen, ne muuttuvat taas. En koe muutoksia millään tapaa negatiivisina. Ihmisen vartalo muuttuu koko ajan läpi elämän. En edes haluaisi näyttää kohta kolmekymppisenä samalta kuin teininä.