Toisen lapsen synnytys

Tämä on kertomus toisen lapsemme syntymästä. Synnytyskertomus alkaa "Piinaavan pitkällä latenssivaiheella ja lapsiveden menolla". Jos sinua kiinnostaa enemmän aktiivinen synnytysvaihe, voit hypätä suoraan kohtaan: "Vauhdikas synnytyksen vauhditus".

Synnytyskokemukseni on mielestäni positiivinen pitkää latenssivaihetta lukuunottamatta. Varoituksen sana verenvuodosta synnytyksen jälkeen. Nyt voit päättää itse, haluatko kertomukseni lukea. 

 

Piinaavan pitkä latenssivaihe ja lapsivedenmeno

Perjantai 28.4.2023, rv 40+1

Oli yksi päivä yli lasketun ajan. Kävin vyöhyketerapiassa synnytyksen käynnistämistä varten. Illalla vielä saunoin. Ehkä vyöhyketerapia ja sauna auttoivat, sillä seuraavana yönä alkoi supistella vähän enemmän.

Lauantai 29.4.2023, rv 40+2

Aamulla supisteli epäsäännöllisesti. Supistuksia tuli enemmän iltapäivällä, kun rentouduin Harry Potter -kirjan ja päiväunien parissa. Puoliso Sakari pakkaili sairaalakassin loppuun. Käytiin vielä ostoksilla, ja istutin kukkia supistusten tuntuessa alaselässä.

Illalla yritettiin Sakarin kanssa vauhdittaa supistuksia makuuhuoneen puolella. Jotain tapahtui, sillä lapsivettä tihkui hieman sen seurauksena. En tosin ollut yhtään varma, oliko se lapsivettä. Vuotoa tuli vain parin ruokalusikallisen verran. 

Supistuksia oli viiden minuutin välein. Soitin äidilleni, että tulee varmuuden vuoksi meille yöksi. Jos tarvitsee lähteä yöllä sairaalaan, esikoisella on sitten hoitaja valmiina. Sain ehkä pari tuntia nukutuksi lämpötyyny selässäni. Minua jännitti, tuleeko lähtö.

Jee, ekaa kertaa sairaalaan!

Sunnuntai 30.4.2023, rv 40+3

Aamuyöstä soitin raskauspäivystykseen. Sain ohjeeksi tulla näytille noin klo 10, kun lapsivedenmenosta on kulunut kaksitoista tuntia.

Vähän nolotti mennä sairaalaan, kun en todellakaan ollut varma, oliko vuoto lapsivettä. Onneksi menin, sillä lapsivesitesti osoittautui positiiviseksi. Kyseessä oli korkea vedenmeno eli sikiökalvo oli puhjennut ylhäältä. Se selitti vähäisen vuodon.

Vauvalta otettiin sydänkäyrä ja minulta supistuskäyrä. Kohdunsuun tilanne tarkistettiin. Valitettavasti kohdunkaulaa oli vielä jäljellä ja kohdunsuu oli auki vain 2 cm. Mikä pettymys, kun supistukset eivät olleet sen enempää edistäneet synnytystä.

Lapsiveden meno lisää infektioriskiä, joten minulta otettiin myös tulehdusarvot verikokeena. Menimme Sakarin kanssa lähimpään Prismaan syömään sillä välin, kun odotimme verikokeen tuloksia. Supistukset olivat sen verran kipeitä, että jouduin pysähtymään hengittämään pitkin Prismaa.

Verikokeista soiteltiin. Kaikki oli kunnossa, joten saimme mennä kotiin. Söimme esikoisen kanssa munkkia ja joimme simaa. Sitten esikoinen lähti isovanhempien luokse hoitoon. Vietin villiä vappua-aattoa jumppapalloon nojailleen ja Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa katsellen. Supistuksia tuli edelleen viiden minuutin välein. 

Illalla menimme raskauspäivystykseen käyrille sovitusti. Kaikki oli ok, mutta kohdunsuu oli vain 3 cm auki.  Olin kipeä ja loppu yli vuorokauden supistelujen jälkeen. Jouduimme odottamaan pitkään ennen kuin tiesimme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi minulla oli Sakari tukena ja kuulokkeissa hyvää musiikkia. 

Lopulta pääsimme raskaana olevien osastolle yöksi. Yötä vasten ei viitsitty vauhdittaa supistuksia. Sanoin heipat lääkkeettömälle synnytykselle ja otin kipulääkeyhdistelmän Panadol + Litalgin. En jaksanut valvoa enää toista yötä putkeen.  Särkylääkkeet, pitkä lämmin suihku ja lämpötyyny helpottivat oloa niin, että sain nukutuksi ainakin vähän. 

Odottelua ennen osastoa

 

Päästiin osastolle yöksi

Vauhdikas synnytyksen vauhditus 

1.5.2023, rv 40+4

Heräsin kauniiseen auringonpaisteeseen - täydellinen päivä synnyttää. Supistuksia tuli, mutta ne olivat epsäännöllisiä ja harvempia kuin aiemmin. Menin suihkuun helpottamaan oloa ja söin aamupalan sängyssä, luksusta. 

Kohdunsuu oli 4 cm auki yön jäljiltä. Jotain edistystystä oli tapahtunut, mutta synnytys tarvitsi vauhditusta. Lapsiveden menosta oli jo yli vuorokausi aikaa.

Yhden maissa päivällä pääsimme viimeinkin synnytyssaliin. Sain synnytyksen vauhdittamiseen oksitosiinia. Pompin jumppapallolla sekä lauloin ja kuuntelin Antti Tuiskun ja Käärijän kappaletta Auto jää. Olin niin iloinen, että viimeinkin pääsin oikeasti synnyttämään. Auto sai jäädä sairaalan vähän pidemmäksi aikaa.

Noin tunnin kuluttua supistukset muuttuivat kipeiksi. Niitä tuli niin tiheästi, etten pystynyt laskemaan.  Olisin halunnut ammeeseen tai suihkuun, mutten saanut mennä oksitosiinitipan kanssa. Otin supistukset vastaan jumppapalloon nojaillen ja laulaen synnytyssoittolistan mukana. Sakari hieroi samalla selkää. 

Viimeinen mahakuva

 

Kätilö vaihtui välissä. Hän tarjosi, että saisin mennä hetkeksi eri huoneeseen ammeeseen, kunhan en kastele kanyylia. Siinä vaiheessa kipu oli niin kova, etten jaksanut liikkua enää minnekään. Halusin epiduraalin, sillä pelkäsin sen olevan viimeinen hetki, kun voin sen saada. En pystynyt olemaan rauhallinen enää.

Noin vartti kipua ja anestesialääkäri oli paikalla. Oli vaikeaa pysyä selkä kyyryssä hyvässä pistosasennossa, kun samalla supisteli. Lääkäri alkoi hyräillä soittolistani musiikkia. "Kenen levy?" hän kysyi. Viitasen Piian ja kappale oli Maalaa näkyväksi. Muistin taas musiikin voiman ja aloin hyräillä. Sain rauhoituttua niin, että puudute saatiin hyvin paikalleen. Onneksi sattui olemaan hyvä, musiikista kiinnostunut lääkäri.

Melkein heti epiduraalin alettua vaikuttaa, minulla tuntui alapäässä kova paineen tunne ja ponnistamisen tarve supistusten aikana. Hälytin kiireesti kätilön paikalle. Sanoin, että on joko kakka tai vauva tulossa. 

Kätilö tarkasti tilanteen. Vauvan pää oli jo tyrkyllä, vaikkei kohdunsuu ollut vielä täysin auki. Vauvalla oli kiire ulos.Vielä täytyi hetki odottaa ennen varsinaista ponnistusvaihetta. Pompin ja ähkin hetken jumppapallolla, jotta kohdunsuu vielä aukenisi ja vauva laskeutuisi lisää. 

Pian pääsin ponnistamaan. Oli tosi hyvät fiilikset. Synnytyssalissa oli niin kaunis auringonvalo ja Suomen lippu liehui ikkunassa. Oli vappu. Andante Festivo soi. Epiduraali vei kivun, mutta tunsin silti ponnistamisen tarpeen ja jokaisen supistuksen. Jokainen ponnistus helpotti oloa ja vei lähemmäksi vauvaa.

Ponnistin aluksi kylkiasennossa. Vaihdoin sitten puoli-istuvaan asentoon kätilön suosituksesta, vaikka pelkäsin häntäluuni murtuvan niin kuin viime synnytyksessä vastaavassa asennossa. Ponnistaminen eteni rauhalliseen tahtiin.  Pää kävi monta kertaa näytillä ennen kuin sain sen ponnistettua ulos. Siinä vaiheessa muistan karjuneeni eläimellisesti. En kivusta, vaan kovasta lihastyöstä, kun annan ihan kaikkeni ja päätän, että vauva tulee nyt ulos.

Klo 16.44 vauva syntyi ihan hiljaa. Ihmettelin, miksei hän itke. Napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille ja hän oli ihan sininen. Napanuoraa löysättiin. Pian vauvakin parahti ja punainen väri alkoi pikku hiljaa palata vauvaan. Poika tuli, painoa 3636 g ja pituutta 51,5cm.

En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olin, kun sain vauvan syliini. Minulla oli pirteä ja hyvä olo synnytyksen jäljiltä. Ihan toisenlainen kuin esikoisen kohdalla, jolloin minulla oli vuorokauden valvominen pohjalla. Vasta toisen lapsen kohdalla ymmärsin, kuinka ainutlaatuinen hetki syntymä on ja tämä oli luultavasti viimeinen kerta, kun sain sen kokea.

 

Synnytyksen kokonaiskesto oli vain kolme tuntia, kun se lähti kunnolla käyntiin. Ponnistusvaihe oli unohtunut kirjata potilastietoihini, mutta se oli noin 15 minuuttia. Jälkeisvaiheen kesto oli 16 minuuttia ja synnytin täydellisen istukan. 

Sain pienen nirhauman emättimeen. Se oli niin pieni, ettei sitä tarvinnut edes tikata, eikä se vaivannut minua mitenkään. Pystyin hyvin käymään pissalla, suihkussa ja kävelemään heti synnytyksen jälkeen. Valitettavasti häntäluu taisi taas murtua.

Suihkussa minulta alkoi vuotaa paljon verta. Kätilö painoi kohtuani ja sieltä tuli vielä suuria verihyytymiä. Sain jotain lääkettä verenvuodon takia. Lääkäri ultrasi, ettei vain kohtuun ole jäänyt pala istukkaa. Hän ei osannut varmaksi sanoa. Sain vielä varatoimenpiteenä oksitosiinia, jotta kohtu tyhjenisi kunnolla, eikä tarvitsisi mennä kaavintaan.

Melkein aloin itkeä, kun luulin jo päässeeni kivusta eroon. Onneksi oksitosiini ei enää aiheuttanut kovin kipeitä supistuksia. Jälkisupistukset vauvaa imettäessä olivat kyllä paljon pahemmat kuin ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta niistäkin selvittiin lämpötyynyllä ja särkylääkkeillä.

Emme päässeet valitettavasti potilashotelliin niin kuin toivoin, sillä tarvitsin verenvuodon takia tarkempaa seurantaa. Onneksi pääsimme kuitenkin perhehuoneeseen osastolle. Siellä ollessa verenvuoto tasoittui ja pahimmat hyytymät poistuivat. Kaikki oli muuten ok, mutta minun hemoglobiini laski liian alhaiseksi. Aloitin sitä varten rautakuurin.

Synnytyksestä jäi ristiriitaiset fiilikset. Latenssivaihe oli pitkä ja väsyttävä. Olisin toivonut, että synnytys olisi lähtenyt itsestään käyntiin ja edennyt nopeammin. Toisaalta hidas synnytys oli hyvä, että ehdittiin järjestää hyvin esikoisen hoitkuviot.

Siitä eteenpäin, kun sain oksitosiinia vauhdittamaan synnytystä, synnytysfiilikset olivat oikein hyvät. Supistukset olivat kyllä kipeitä ja napakoita, mutta sain hyvän kivunlievityksen. Puolison tuesta, jumppapallosta, musiikista, kauniista päivänpaisteesta ja hyvästä henkilökunnasta oli paljon apua. 

Annoin synnytykselle sairaalassa arvosanaksi 7. Sen verran aika on kullannut muistoja, että nyt antaisin arvosanaksi ehkä 8. Aktiivinen synnytysvaihe oli melkein täysi 10, mutta pitkä latenssivaihe ja verenvuoto synnytyksen jälkeen laskevat arvosanaa. Ihan positiivinen kokemus oli kuitenkin.