Vauvavuoden viimeinen viikko - äidin mietteitä

Valppu muutaman päivän ikäisenä

Aika on mennyt todella nopeasti. Vuosi sitten oli laskettu aika ja jännitin, koska vauva syntyy.  Sitten vietettiinkin vappubileitä synnytyssalissa. Tänä vappuna päätetään vauvavuosi ja juhlistetaan yksivuotiasta.

Tuntuu samalla haikealta ja hyvältä, että vauvavuosi päättyy. Haikealta, koska tämä oli luultavasti viimeinen vauvavuosi, jonka sain kokea. En pääse enää nuhkimaan omaa vastasyntynyttä vauvaa ja ihmettelemään, miten pieni hän on.

Toisaalta kyllä tämä meidän kohta yksivuotiaskin tuoksuu hyvälle, viihtyy paljon sylissä ja tuntuu oikeastaan vielä vauvalta. Kun on toinen kolmevuotias lapsi, niin hahmottaa, kuinka pieni yksivuotias on oikeasti. Pikku Joe tuntui yksivuotiaana isommalta kuin Valppu nyt.

On hienoa, kuinka Valppu kasvaa ja pääsee yhä paremmin Pikku Joen leikkeihin mukaan. Odotan innolla, että tästä takatalvesta selvitään, tulee kevät ja kesä. Valppu oppii kävelemään ja kirmailee Pikku Joen mukana. Voi sitä pienen taaperon riemua, kun pääsee ihmettelemään heräilevää luontoa!

Vauvavuonna olen kokenut tunteita laidasta laitaan. Välillä olen ollut onnellisempi kuin koskaan, välillä kaikki on tuntunut todella raskaalta.

Unet ovat olleet pitkään huonoja. Pikku Joella iski uhmaikä Valpun synnyttyä. Mustasukkaisuudelta ja sisarusten nahisteluilta ei olla säästyttty. Saa olla silmät selässä, ettei Valppuun satu tai hän syö mitään sopimatonta. Ja samalla pitäisi koko ajan joko laittaa ruokaa pöytään tai siivota syömisen jälkiä. Nekin usein vauva sylissä.

Toisaalta haleja, pusuja, nauruja ja sisarusten yhteisiä leikkejä ja hassutteluja on ollut yhtä lailla. Sellaista, mitä vain yhden lapsen vanhempana ei voi kokea. En osaa oikein kuvailla, kuinka hienolta tuntuu katsella lasten sisarussuhteen kehittymistä.  Ne hetket, kun Pikku Joe saa Valpun nauramaan. Tai kun Pikku Jeo kerhosta palatessaan halaa ensin pikkuveljeä, sitten vasta äitiä.

Välillä olen kokenut oloni riittämättömäksi. Se on minulle uusi tunne, sillä yhden lapsen vanhempana koin riittäväni hyvin. Riittämättömyys jatkuu edelleen, mutta olen oppinut sietämään sitä tunnetta. Olen riittävän hyvä äiti. Joskus mokaan, pyydän anteeksi ja näytän lapsilleni, että kukaan ei ole täydellinen.

Olen ylpeä meidän koko perheestä. Valpusta, miten aurinkoinen persoona hänestä on kasvanut. Pikku Joesta, joka hoitaa isoveljen kunniatehtävää. Sakarista, joka töiden jälkeen hoitaa meidän lapsemme siinä missä minäkin. Itsestäni, kun olen hoitanut molemmat lapsemme kotona koko vauvavuoden. Toki apujakin ollaan otettu ilomielin vastaan.

Valppu kohta 1v