Kaksivuotiaan kuulumisia

Pikku Joe on nyt kaksi vuotta ja kaksi kuukautta vanha. Minun on pitänyt tehdä hänestä jo aiemmin kaksivuotispostaus, mutta kiirettä on pitänyt. Noh, parempi nyt kuin vauvan synnyttyä, jolloin on muistettavana kahden lapsen jutut. 

Kirjoitin aiemmin Pikku Joen kaksivuotissynttäreistä. Tässä postauksessa on kaksivuotiaan kuulumisia, uusia taitoja ja hauskoja juttuja.

Pikku Joen puhe on sujuvaa. Hän puhuu pitkiäkin lauseita ja toistaa perässä melkein minkä sanan vaan. Kaikki äänteet eivät ole vielä täydellisiä. Esimerkiksi Pikku Joe korvaa j-kirjaimen h-kirjaimella. Oli naurussa pidättelemistä, kun Pikku Joe pyysi: "Äiti laula humalan kämmenellä."

Pikku Joe kyselee paljon missä joku asuu -kysymyksiä, esim: "Missä imupaineautot asuvat?" Aina en tiedä itsekään vastausta.

Pikku Joe nauttii kirjoista. Hän osaa ulkoa pitkiä pätkiä suosikkikirjoistaan. Pikku Joe ei tyydy pelkästään lastenkirjoihin. Yksi hänen lempikirjoistaan on Anna-Mari Kaskisen ja Hannu Hautalan runo- ja valokuvateos Metsän sylissä, toinen taas mallin ohjauksesta valokuvauksessa kertova Pose-kirja.

Pikku Joe rakastaa uusia saappaitaan. Emme ole vielä käyttäneet saappaita ulkona, joten Pikku Joe saa rauhassa saapastella niillä sisällä. Hänellä on niin tyytyväinen virne kasvoillaan, kun saa itse laittaa sappaat jalkaan ja riisua pois. 

Musiikin kuuntelu on Pikku Joen mieleen. Hän haluaa kuunnella paljon musiikkia äännitteeltä tai pyytää minua tai isiä laulamaan. Välillä olen yllättänyt Pikku Joen laulamassa itse Harmaata hiiritanssia. Jos unohdan jonkun sanan laulusta, Pikku Joe täydentää. Muuten hän keskittyy mieluummin musiikin kuunteluun kuin laulaa itse.

Pikku Joella on omia mielikuvitusjuttua. Hän puhuu päläkeistä, päpäteistä ja ompsukoista. Ne ovat hänen mielikuvituskavereitaan tai keksintöjään, joiden salaisuuden vain hän itse tietää. Sen verran olen saanut selville, että "ompsukat asuvat ompsukkapurkissa" ja "päpätit asuvat päläkissä". Sanomme välillä Pikku Joeta Pikku Päpätiksi.

Pikku Joe osaa lukea hämmästyttävän hyvin tunteita ja nimetä niitä. Hän näkee kaiken lävitseni: "Äitiä väsyttää / sattuu / harmittaa" tai "Äiti on iloinen / vihainen / rauhallinen." Tähän on vaikuttanut varmasti se, että kaikki tunteet saavat näkyä meillä kotona, niitä nimetään ja niistä keskustellaan. 

Pikku Joe säätelee hienosti joitakin tunteitaan. Esimerkiksi pelästyessään hän etsii itselleen "turvallisen paikan", "Puppis"-pupun tai äidin/isin sylin. Paljon on myös tunteita, joiden säätelyyn hän tarvitsee aikuisen apua. Uhmaiän tunteenpurkaukset ovat osa arkea, ja omaa tahtoa riittää.

Pikku Joe osoittaa rakkautta. Hän halaa ja kertoo: "Äiti / isi on tosi ihana" tai "Äiti / isi on rakas." On ihanaa saada takaisin rakkautta, jota olemme Pikku Joelle osoittaneet koko hänen elämänsä ajan. Rakkaus kantaa vaikeiden hetkienkin läpi.

Pikku Joe harjoittelee päiväkuivaksi. Kahden vuoden ja yhden  kuukauden iässä kokeilimme jättää Pikku Joen vaipat pois osaksi päivää. Pikku Joe sai valita itselleen hienoja kalsareita kaupasta. Aluksi ne motivoivat hyvin, mutta välillä on tullut takapakkeja pottailuun. Harjoitus jatkuu.

Pikku Joe palasi pinnasänkyyn nukkumaan.  Kirjoitin aiemmin, että Pikku Joe nukkuu jo isojen sängyssä ja hyvin menee. Niin menikin, kunnes Pikku Joe keksi lähteä juoksentelemaan sängystä pois jatkuvasti. Sekä yö- että päiväunille nukutus kesti puolitoista tuntia joka päivä. Ei se ollut kenellekään hauskaa. Pikku Joe ei vastustellut pinnasänkyyn palaamista, ja nukkuu siinä oikein hyvin sekä yöllä että päivällä. Isojen sänkyy ehtii myöhemminkin. 

Lue muita Pikku Joen juttuja: Pikku Joe