Keuhkokuume raskaana

Julkaisu sisältää affliate-mainoslinkin, merkitty *

Sairastuin keuhkokuumeeseen raskausviikolla 11+1. Kun sairastuin, olin kauhuissani ja yritin googlettaa esimerkkejä muista raskaana olevista, joilla oli ollut keuhkokuume. En löytänyt mitään lohdullista tietoa. Siispä haluan jakaa oman sairaskertomukseni lohduksi muille epätoivoisille googlaajille. Minä ja vauva selvisimme!

 

1. Keuhkokuume, maaliskuu 2021

Taustaa

Minulla on astma ja infektioherkkyyttä. Tämä oli jo kolmas keuhkokuumeeni alle kahden vuoden sisään, joten osasin aavistaa, että sairastan vielä keuhokuumeen raskaana.

Ensimmäisen keuhkokuumeen sairastin maaliskuussa 2021 esikoiseni ollessa alle kahden kuukauden ikäinen. Minua hoidettiin kotisairaalassa. Siitä voi lukea lisäää täältä: Äitikarhu sairastaa, hänä hellikäämme?. Toisen kerran sairastuin toukokuussa 2022. Vietin kaksi yötä sairaalassa osastolla.

Normaalisti nuoret aikuiset eivät sairastu näin usein keuhkokuumeeseen. Minua on tutkittu, eikä selitystä sairastelukierteelle ole löytynyt. Toki astma voi jonkin verran altistaa. Tuntuu, että se on ollut huonossa hoitotasapainossa ensimmäisestä keuhkokuumeesta asti. 

Miten keuhkokuume oireili ja havaittiin?

Pari viikkoa sitten perjantaina keuhkokuumeen oireet alkoivat. Ensimmäinen oire keuhokuumeesta oli kuume, joka nousi nopeasti 38.5 asteeseen. Lisäksi minulla oli vasemmalla puolella outoa kipua olkapään kohdalla hengittäessä. Yskin limaa, jonka seassa oli vähän vertakin. Otin Panadolia, mutta se ei laskenut kuumettani alle 38 asteeseen ollenkaan. 

Soitin terveyspalveluiden neuvontaan, voisinko ottaa Buranaa, vaikka sitä ei yleensä suositella raskaana. Sairaanhoitaja ei voinut kuulemma suositella. Hän neuvoi ottamaan yhteyttä apteekin lääkeneuvontaan. Farmaseuttikaan ei voinut suositella. Nukuin tuskin ollenkaan sinä yönä.

Launtaina kävin virallisessa koronatestissä, sillä sitä suositellaan raskaana oleville sairaana.  Tulos oli negatiivinen.

Menin lääkäriin, koska osasin jo epäillä keuhkokuumetta aiempien kokemusteni perusteella. Aiempiinkin keuhokuumeisiin on liittynyt nopeasti nousevaa korkeaa kuumetta sekä epämääräistä kipua sillä puolella kehoa, jossa tulehtunut keuhko on. Aiemmin minua on sattunut oikeaan kylkeen tai lapaluuhun, ja tulehdus on ollut oikeassa keuhkossa. Nyt minua sattui vasemmalle, joten olin varma, että vasemmalla on tällä kertaa tulehdus.

Lääkäri mittasi hapetusarvoni ja ne olivat hyvät. Keuhkot kuulostivat hyviltä. Pika-CRP oli 45 eli vähän koholla. Kuulemma se voisi johtua viruksestakin. Hän lähetti minut takaisin kotiin seuraamaan, mihin suuntaan tauti kehittyy. Hän antoi varmuuden vuoksi lähetteen verikokeeseen kahden päivän päähän maanantaille.

Lauantai-iltana kuume nousi 39.3 asteeseen. Syvään hengittäminen sattui koko rintakehään. Yskä jatkui edelleen. Mietin, kumpi on suurempi paha: korkea kuume vai ottaa yksi Burana, että kuume laskisi ja voisi nukkua. Kompromissiksi otin taas Panadolin, joka auttaa edes vähän.

Sunnuntaina kuume oli laskenut, mutta olo oli heikko. Päätin, etten todellakaan odota maanantaihin. Olin ihan varma, että minulla on keuhokuume. Pyysin äitiä heittämään minut lääkäriin, sillä en uskaltanut ajaa autoa siinä kunnossa. Onneksi suostuivat ottamaan minut vastaanotolle, vaikka kunnalliseen terveydenhuoltoon ei ole helppo päästä etenkään viikonloppuisin. 

Tällä kertaa toinen lääkäri tutki minut. Keuhkot kuulosti edelleen normaaleilta. Kaikki vaikutti olevan ok ja kuumekin oli laskenut. Vain pika-CRP näytti huolestuttavalta: 140.

Lääkärin mukaan vaikutti selvästi bakteeritulehdukselta ja hän epäili diagnoosiksi keuhkokuumetta, vaikka keuhkot kuulostivatkin normaaleilta. Kuuntelu ei aina kerro totuutta. Lääkäri kirjoitti antibiootit kotiin. Sain maanantaille lähetteen keuhokuvaan.

Kysyin lääkäriltä, arveleeko hän keuhkokuumesta olevan vaaraa sikiölle. Hän vakuutti minulle, että sikiö on todennäköisesti onnellisen tietämätön keuhkokuumeesta. Keuhkokuume ei mene verenkiertoon. Toki lämmönnousu voi pientä stressiä aiheuttaa. 

Kun kysyin, lääkäri antoi minulle luvan ottaa Buranaa, mikäli kuume nousisi taas 39 asteeseen. Sanoin, että sairaanhoitajat ja farmaseutit ovat eri mieltä. Lääkäri tokaisi huvittuneesti, että niinhän he ovat. Hän ei kuitenkaan nähnyt satunnaisessa käytössä vaaraa ensimmäisen kolmanneksen aikana. Jos joku raskaana oleva siellä miettii samaa, kysy kuitenkin lääkäriltä äläkä minulta.

Maanantaina kävin keuhkokuvassa, vaikka raskausaikana pyritäänkin välttämään röntgensäteilyä. Keuhkokuva oli tärkeä ottaa oikean diagnoosin varmistumiseksi. Keuhkokuva rajattiin tarkasti niin, että säteilyä tuskin edes pääsi kohtuun merkittäviä määriä. 

Lääkäri soitti minulle minulle myöhemmin tulokset. Keuhkokuvasta löytyi vasemmalta puolelta sydämen takaa keuhkokuumeeseen viittaavaa varjostumaa. Arvasin, että vasemmalla puolella on tulehdus!

Kävin myös verikokeissa, joissa mitattiin tarkemmin tulehdusarvot. CRP oli edelleen koholla (113), mutta kuitenkin laskusuunnassa. Antibiootit auttoivat selvästi.

2. Keuhkokuume, toukokuu 2022

Miten keuhkokuumetta hoidettiin ja miten toivuin?

Keuhkokuue hoidettiin kotona kymmenen päivän antibioottikuurilla. Sinänsä kiva, että sain olla kotona. Miinuspuoli oli, että minun täytyi sairaana hoitaa sairasta lasta. Meillä jylläsi koko perheessä flunssa, joka aiheutti tukkoisuutta ja kovaa yskää. Minullekin tuli keuhkokuumeen lisäksi myös flunssa.

Kun heräilin öisin vuoron perään taaperon ja mieheni yskään, aloin melkein toivoa, että olisin sairaalassa lepäämässä. Unenpuutteesta huolimatta vointini koheni parissa-kolmessa päivässä antibiootin aloituksesta. Ei kuumetta ja heikotusta samoin kuin sairauden alussa. 

Vajaa viikko sairastumisen jälkeen aloin varovaisesti ulkoilemaan taaperon kanssa ja käymään lyhyillä kävelylenkeillä. Aluksi kävely pisti sydämeen ja täytyi edetä todella hitaasti. Kaksi viikkoa sairastumisen jälkeen jaksan jo kävellä pienen lenkin normaalia kävelyvauhtia, vaikka lisäpainona olisi rattaat.

Väsymys, yskä ja lievä hengenahdistus jatkuu edelleen. Tiedän, että yskä ja hengenahdistus voi jatkua pitkäänkin keuhokuumeen jälkeen. Minulla on ollut molempia maaliskuusta 2021 asti. Välillä on parempia ja välillä pahempia vaiheita. Oloa helpottaa ulkoilu, runsas juominen, höyryhengitys sekä pulloon puhaltelu.

Haluan huolehtia itsestäni paremmin

Sairasteluni sai minut motivoitumaan huolehtimaan itsestäni paremmin. Suolistoni on varmaan kamalassa kunnossa, kun olen syönyt kolme antibioottikuuria alle puolen vuoden sisään. Otin  käyttööni *Bioteekin maitohappobakteerilisän, jota aion syödä päivittäin. Olen lisännyt myös hapankaalin päivittäiseen käyttöön. Uskokaa tai älkää, se on tällä hetkellä suurinta herkkuani! 

Tajusin, etten ole harrastanut liikuntaa kunnolla koko syksynä. Lähinnä vain ulkoillut taaperon kanssa ja kyykkinyt lattialta roskia ja leluja selkäni kipeäksi. Jatkossa yritän käydä säännöllisesti kävelylenkeillä raskauden ja terveydentilani huomioiden. Ilmoittauduin myös raskausajan lihaskuntokurssille, joka alkaa kahden viikon päästä. Saas nähdä, riittääkö kunto vielä silloin. 

En tiedä, pitävätkö liikunta ja maitohappobakteerit minua yhtään terveempänä, mutta ainakin olen sitten yrittänyt!

Miten vauva voi?

Noin viikko sairastumsesta, raskausviikolla rv 12+0 pääsin NT-ultraäänitutkimukseen. Jännitin paljon, onko keuhkokuumeesta ollut jotain haittaa vauvalle. Onneksi kaikki oli hyvin! Voit lukea lisää täältä: Raskausviikko 12: Miten meni NT-ultrassa?

3. Keuhkokuume, lokakuu 2022