Äitikarhu sairastaa, häntä hellikäämme?

 

 

Viikko sitten minulle nousi yhtäkkiä korkea kuume: 39.7 astetta alle tunnin sisään. Koska olen hiljattain synnyttänyt, epäilin, että minulla voisi olla rinta- tai kohtutulehdus. En kuitenkaan tuntenut kipua näissä paikoissa. Alaselkää ja kylkeä jomotti vähän. Hengitys rohisi, mutta ajattelin sen johtuvan astmasta. Tai ehkä minulla on korona. Yö meni tätä vatvoessa ja pelätessä, että tartutan vauvan. 

Seuraavana päivänä päädyin sairaalaan päivystykseen. Siellä minut ohjattiin koronakohorttiin makoilemaan, laitettiin tippaan ja testailtiin. Ajattelin sen olevan vain nopea käynti, mutta kaikessa meni aikaa useampi tunti. Se oli pisin ero vauvasta tähän mennessä ja ikävähän siinä tuli! Onneksi varamaitoa oli pakkasessa, ja vauvan isä pystyi joustamaan etätöistä vauvanhoitoon.

 

Tutkimuksissa selvisi, että minulla on keuhkokuume. Korona- ja influenssatestit olivat negatiiviset eli luultavasti aiheuttaja on bakteeri. Vaikka keuhkokuume on vakava infektio, olin helpottunut diagnoosista. Lääkärini mukaan keuhkokuume ei ole kovin helposti tarttuvaa sorttia. En minä itseni puolesta pelännyt, vaan vauvan. Toki ajatus mahdollisesta pneumokokkibakteerista 7-viikkoisella vauvalla on pelottava, sillä häntä ei ole vielä rokotettu sitä vastaan. Hän saa kuitenkin hyviä vasta-aineita äidinmaitoni kautta, vaikka joutuu vähän kärvistelemään mahavaivoista lääkekuurini takia.

Minun ei tarvinnut mennä sairaalan osastolle, vaan pääsin kotisairaalan hoitoon. Se oli oikein hyvä ratkaisu meidän perheen kannalta. Osastolla olisin jutunut olemaan pitkään erossa vauvasta, ja siinä ajassa imetyskuviotkin olisivat menneet sekaisin. Hoitajat kävivät meillä kotona kolme kertaa vuorokaudessa antamassa suonensisäistä antibioottia ja tekemässä tarvittavia mittauksia. Olin hoidossa 3 päivää, jonka jälkeen minut "kotiutettiin". 

Nyt tulehdusarvot ovat hyvin laskeneet, eikä minulla ole enää kuumetta. Olen kiitollinen, että pahin vaihe meni nopeasti ohi. Harmittaa vaan, että piti saada tämä tauti juuri, kun aloin olemaan hyvässä vauhdissa synnytyksestä palautumisen kanssa. Nyt täytyy ottaa taas maltillisemmin. Voi mennä kuukausikin aikaa ennen kuin tauti on kokonaan ohi.

Kuka hoitaa vauvaa, jos äiti ei pysty?

Sairastumiseni sai minut ajattelemaan, entä jos olisi käynyt pahemmin? Entä jos en olisi päässyt kotisairaalaan, vaan joutunut sairaalaan osastolle useammaksi päiväksi? Kuka hoitaisi vauvaa?

Meillä kävi hyvä tuuri, että sairastuin viikonloppua vasten. Silloin vauvan isä pystyi hoitamaan vauvaa ja minä huolehdin vain imetyksistä. Kun arki koitti, en voinutkaan enää  vain levätä. Puolisolla oli työt tehtävänä. Silloin kävi mielessä, voisipa äitiys"lomasta" ottaa sairauslomaa. 

Jos lapsi sairastuu, voi jäädä tilapäiselle palkalliselle hoitovapaalle. Entä kuka hoitaa tervettä lasta, jos äiti ei pysty? Isompi lapsi viedään tietysti päivähoitopaikkaan tai kouluun, mutta entä pikkuvauva? Jos työnantaja sallii, isä voi toki jäädä palkattomalle kotiin. Kelan tukea saa kuitenkin vasta äidin sairastumispäivän + 9 arkipäivän omavastuun jälkeen. Sellainen omavastuuaika on iso lovi kukkaroon, melkein puolet kuukauden palkasta!

Kelan tuki ei ollut kohdallamme vaihtoehto. Olin jo vauvanhoitokunnossa ennen kuin omavastuuaika olisi päättynyt. Puolisoni tekee normaalisti töitä niin paljon kuin pystyin olla vauvan kanssa turvallisin mielin. Jos työtunteja jää rästiin, ne voi ottaa palkattomana tai kiriä kiinni myöhemmin. Onneksi hänen työnsä ei ole paikkaan sidottu ja voi tehdä niitä kotoa käsin.

Vaikka meillä oli paljon onnea onnettumuudessa, kaikilla ei ole. Mielestäni systeemissä on aukko, jos kotiäiti ei voi sairastaa ilman taloudellista menetystä. Enkä puhu nyt pikkuflunssasta, vaan jos on sairaalahoitoa vaativa sairaus tai ei muusta syystä kykene huolehtimaan lapsestaan.

 

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme."      

- R. Ryynänen -

 

Mutta kuka hellisi äitikarhua? 🐻