Vuosi imetystä ja toivottavasti toinen vielä

Ennen Pikku Joen syntymää ajattelin, että olisi ihan kiva, jos imetys onnistuu. En kuitenkaan ottanut siitä paineita. Muistan elävästi hetken, kun Pikku Joe aivan vastasynyneenä nostettiin rinnalleni ensimmäiselle imetykselle. Oli ihmeellistä, miten hän ryömi rinnalle ja osasi imeä maitoa. Siitä hetkestä lähtien imetyksesstä on tullut minulle tärkeämpää kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Olen onnellinen, että olen saanut imettää Pikku Joeta yli vuoden verran ja yhä jatkuu. Vaikka imetys on onnistunut pääasiassa hyvin, on siihen vuoden sisään mahtunut monia eri vaiheita, joista kerron tässä blogikirjoituksessa.

Ensimmäinen imetys

Ensimmäiset imetysviikot

Synnytyssairaalassa oikean imetysasennon ja vauvan imuotteen löytäminen oli aluksi hankalaa. Onnistuneeseen imetykseen tarvittiin parhaimmillaan neljä ihmistä: minut imettämään, vauva harjoittelemaan oikeaa imuotetta, kätilö auttamaan imetysasennoissa sekä puolisoni henkiseksi tueksi ja painamaan mieleen kätilön oppeja. 

Sairaalassa otin kaiken irti kätilöiden avusta. Painoin joka imetyksellä kutsunappia ja välillä kätilöt auttoivat minua ihan nännistä kiinni pitäen. Jäimme yhdeksi ekstrapäiväksi sairaalaan ihan vain sen takia, että saisin imetyksen onnistumaan. Silloin tuplatyövuorossa oli aivan ihana kätilö ja hänen avullaan sain paljon itsevarmuutta imetykseen. Siitä päivästä lähtien minulla eikä vauvalla ole ollut mitään ongelmia oikean imuotteen kanssa.

Ensimmäisten imetysviikkojan aikana Pikku Joe oli rinnalla monta tuntia päivässä. Tiheän imun kausina hän suorastaan asui rinnallani yötä päivää. En voinut edes nousta sohvalta, joten puolisoni täytyi tuoda minulle ruokaa imetysmaratooneihin. Söin yhdellä kädellä ja toisella pitelin vauvaa. Se oli rankkaa puuhaa, ja lanoliinivoidetta kului paljon. Toisaalta imetys oli ihanaa. Muistan, kuinka yöllä imettäessä kuuntelin Chisun Onni-kappaletta ja itkin hetken ihanuutta.

Täysimetys ja maidon ylituotanto

Maitoa on riittänyt alusta asti hyvin. Olen täysimettänyt vauvaa vauvantahtisesti siihen asti, kun hän alkoi maistelemaan kiinteitä ruokia viiden kuukauden iässä. Kiinteiden tullessa mukaan olen imettänyt vielä viisi-kuusi kertaa päivässä ja töihin palattuani pari-kolme kertaa päivässä. On ollut hieno seurata, kuinka tasaisen hyvin Pikku Joe on kasvanut maidollani. Kertaakaan ei ole ollut huolta siitä, etteikö maito riittäisi.

Täysimettäessä maitoa erittyi vähän liikaakin. Yön jälkeen heräsin maitolammikosta paita märkänä. Saatoin vaihtaa kuivan yöpaidan pari kertaa yössä. Lattiat olivat täynnä maitotahroja ja maitoa löytyi mitä kummallisemmista paikoista, kuten kaukosäätimestä ja kitarasta. Maitoa tuli rinnoistani suorastaan suihkuamalla. Kerran, kun ystäväni erehtyi istumaan viereeni kesken imetyshetken, maitoa suihkusi hänen kännykälleen. 

Lämpötyynyä rintatulehdukseen

Vaikka suihkutissit kuulostavat huvittavilta, on niistä ollut harmia. Pikku Joella oli usein ilmaa vatsassa, kun maitoa suihkusi imettäessä nopeammin kuin hän ehti niellä. En tosin ole varma, johtuiko maidon suihkuaminen maidon ylituotannosta, rintojeni rakenteesta vai sekä että. Minulla on luonnostaan pienet rinnat, ja ne olivat hyvin muhkuraisen pinkeät ollessaan täynnä maitoa.

Maidon ylituotano, rintojeni rakenne tai mikä lie johti siihen, että minulla on ollut kaksi kertaa rintatulehdus ja pari kertaa tiehyttukos. Rintatulehduksista minulle nousi korkea kuume ja tarvitsin antibioottikuurin. Tiehyttukokset sain aukeamaan Pikku Joen avustuksella. 

Kun olen avautunut suihkuavista tisseistä, olen kuullut kommentteja: "No hyvä että maitoa riittää". Onhan se hieno juttu, mutta olisin kyllä mielelläni säästänyt vauvan mahavaivoilta ja itseni kuumeisilta tulehduksilta ja tukoksilta. Harkitsin jopa imetyksen lopettamista, jotta en saisi jatkuvasti tulehduksia ja altistaisi Pikku Joeta antibiooteille.

Onneksi kiinteiden tullessa mukaan ja yöimetykset lopetettuani maidontuotanto on tasaantunut, enkä ole kärsinyt enää tukoksista. Olen iloinen, etten lopettanut imetystä.

Pyhitetty olkoon minun maitoni

Vauvan hampaat ja imetys

Vauvan hampaiden tullessa mukaan imetys on onnistunut edelleen hyvin. Pikku Joe ei ole purrut minuta muutamia kertoja lukuunottamatta. Silloin olen refleksinomaisesti parahtanut: "Ai!". Pikku Joe on säikähtänyt sitä joka kerta niin, että on alkanut itkemään eikä ole enää purrut.

Yksi puremiskerta on jäänyt elävästi mieleeni. Oli jouluaatto ja Pikku Joe teki hampaita. Hän puraisi rintaani kahdesti, eikä se edes sattunut paljoa. Hetkeä myöhemmin hän nukahti rinnalleni. Minusta oli niin hellyyttävää, että hän nukkui sylissä rinnallani vielä yhdentoista kuukauden iässä. En viitsinyt liikkua minnekkän. Näin jälkikäteen ajatelleen olisi kannattanu heti putsata rinta bakteereista.

Joulupäivänä huomasin, että rintani oli punainen ja turvonnut. Luulin, että se on tiehyttukos ja lypsin ahkerasti. Myöhemmin huomasin hampaanjäljet. Punoitus ei mennyt ohi ja menin parin päivän päästä lääkäriin. Rintarauhanen oli tulehtunut puremahaavasta. Sain kolmannen antibioottikuurin imetyksen takia ja neljännen kuurin koko vuonna (yhden sain keuhkokuumeeseen).

Aamuimetyksen jälkeen

 

Ihania läheisyyden hetkiä

Tulehduksia lukuunottamatta imetys on ollut ihanaa. Tilanteesta riippuen imetys rauhoittaa, lohduttaa, tuo läheisyyttä, unettaa, itkettää,  joskus ehkä ahdistaa. En voi oikein sanoin kuvailla, miltä se tuntuu. Se täytyy kokea itse, ja jokainen kokee imetyksen eri tavoin.

Kun palasin töihin hiljattain, imetyksestä on tullut entistä tärkeämpää. Se on minun ja Pikku Joen yhteinen läheisyyden ja rauhoittumisen hetki arjen kiireen keskellä. Minä silittelen Pikku Joen tukkaa ja hän tutkii hiuksiani, kasvojani ja korvaani. Välillä hän ottaa lelunkin mukaan tankkaukselle.

Isompaa vauvaa ja taaperoa imettäessä on huvittavaa, kuinka tämä pyytää maitoa. Pikku Joe kiskoo paidan kaulusta, yrittää kiskoa tissiä esille ja sanoo: "nam nam nam".  Niin minä annan maitoa.

En ole ennen osannut ajatella, että olisin taaperoimettäjä. En edes tietäisi, että taaperoa voi imettää, ellei minulla olisi pari ystävää, jotka ovat niin tehneet. On jännä, miten taaperoimetys on Suomessa jotenkin tabu, vaikka esimerkiksi WHO suosittelee jatkamaan imetystä ainakain kahden vuoden ikään. Ymmärrän toki, ettei se kaikille ole mahdollista tai tunnu syystä tai toisesta hyvältä.

Toiveenani on, että voisin imettää Pikku Joeta vielä toisen vuoden tai niin kauan kuin se on hänelle ja itselleni mielekästä. Ainakin toistaiseksi se tuntuu hyvältä meistä molemmista.

Jouluaaton samisteluimetys

 

Tässä meidän imetystarina ❤ Vuoteen imetystä on mahtunut niin monta hetkeä, etten viitsi kyllästyttää teitä ihan jokaisella yksityiskohdalla. Jätin tästä jutusta pois mm. kaikki imetysvälineisiin ja pumppaamiseen liityvät asiat. Jos ne kiinnostaa, kurkkaapa aiemmin kirjoittamaani blogijuttuun: Top 12 imetystarvikkeet