"Tyy", totesi taapero rinnastani ja lopetti imetyksen

Meidän imetystaival kesti yhden vuoden, neljä kuukautta, kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Olisin voinut imettää pidempäänkin, mutta Pikku Joe päätti, että tämä on nyt tässä. Ennen kuin päästään imetyksen lopetukseen, kerron mitä on tapahtunut sitten viimeisimmän imetyspostaukseni.

 

 Tammikuussa, kun Pikku Joe oli vuoden ikäinen, vähensin imetyskertoja töihin paluun vuoksi. Imetin kolme kertaa päivässä: aamulla, iltapäivällä töiden jälkeen ja illalla. Vähitellen iltapäivän imetys jäi pois, sitten illan imetys. En siis itse päättänyt vähentää imetykisä, vaan Pikku Joe ei enää malttanut olla rinnalla iltaisin.

Aamuimetykset olivat mukana viimeiseen asti. Ne olivat minulle päivän tärkeimpiä hetkiä. Oli ihanaa tankata Pikku Joen läheisyyttä ennen töihin menoa. Pikku Joekin nautti aamuimetyksistä kovasti. Hän kutsui imetystä nimellä: "Namma". Hän tykkäsi leikkiä hiuksillani ja Carbalan-voidepurkilla  samalla, kun imetin häntä. Ikävä luokseni aamuisin oli niin kova, että usein tuli itku, kun piti vaihtaa vaippa ja pestä hampaat välissä.

Noin kuukausi sitten olin pari yötä sairaalassa keuhkokuumeessa ja jännitin, tähänkö tämä imetys päättyy. En imettänyt Pikku Joeta koko sairaalassaoloaikana. Yritin pumpata sairaalassa maitoa, mutta en saanut pumpulla juuri mitään. Suihkussa lypsäessä maitoa tuli jonkin verran. Imetys jatkui vielä, kun palasin kotiin sairaalasta. Pian siihen päälle oli vielä ystävien häät, joita varten olin taas yön erossa Pikku Joesta. 

Erossaolosta huolimatta imetys jatkui. Viime viikkoina aamuimetykset eivät ole olleet niin seesteisiä kuin ennen. Tuntuu, että Pikku Joeta on kiinnostanut enemmän imetysympäristö kuin itse imetys. Imetyshetket ovat olleet yhä nopeampia, mikä on vähentänyt maidontuotantoa entisestään. 

Viimeisenä imetyskertana Pikku Joe totesi rinnastani: "tyy" (tyhjä). Hän ei edes suostunut yrittämään pidempään kuin kaksi sekuntia. Ilmankos on tyhjää. Sama toistui parina seuraavana päivänä, kunnes en enää viitsinyt edes tarjota rintaa. Vain yhden ainoan kerran Pikku Joe on kysynyt "namman" perään ja sekin oli vain tekosyy päästä makuuhuoneeseen, jossa yleensä imetän.

On hyvä, että imetys päättyi Pikku Joen omasta tahdosta. Niin se on helpointa. Harmi vain, etten tiennyt viimeisen onnistuneen imetyshetken olevan viiminen. Aavistelin kyllä, ettei tätä jatku enää kauan. Olisi ollut kiva ottaa vaikka kuva muistoksi.

Vaikka haaveilin imettäväni vähän pidempään, oli tämä lopulta hyvä aika lopettaa imetys. Haaveilemme toisesta lapsesta, enkä näe itseäni tandemimettäjänä, vaikka se kunnioitettavaa onkin. Joka tapauksessa olisin lopettanut imetyksen viimeistään toivotun toisen lapsen odotusaikana. Eihän sitä toki tiedä, saadaanko me edes toista lasta tai onnituisiko hänen kohdallaan imetys. Toivon ja uskon niin.

Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, kuinka hieno imetystaival minulla on ollut Pikku Joen kanssa. Kannan sitä muistoissani sekä äidinmaitokorussa, jonka tilasin Yasmin Designilta. Koru on tehty omasta maidostani, jota tulee muuten vieläkin, vaikka olen lopettanut imetyksen. Ehkä rintani tajuavat ajan kanssa, ettei maitoa tarvitse tulla. En oikein tajua itse vieläkään.