Takaisin kotiäidiksi

Se on kesäloma nyt. Parasta tässä kesälomassa on se, etten tiedä, koska se päättyy. Seurasin sydämeni ääntä ja palasin takaisin taaperon kotiäidiksi. En vielä tiedä, kuinka pitkäksi aikaa. Fiiliksen mukaan. 

Ennen kuin kerron kotiäitiydestä, valaisen hieman taustoja

Olin Pikku Joen kotiäitinä, kunnes hän oli noin vuoden ikäinen. Vaihdoimme tammikuussa puolisoni kanssa rooleja: hänestä tuli koti-isi ja minä olin töissä koulujen kevätlukukauden ajan (noin viisi kuukautta). Huomenna puolisoni palaa takaisin töihin ja minulla alkaa palkallinen kesäloma. Jatkan sitten kotihoidontuella syksyllä.

On hienoa, että puolisoni Sakari sai kokea koti-isyyden ja minä sain välissä kerättyä työkokemusta ja rahaa. Töissä käyminen oli kivaa vaihtelua, mutta oli se rankkaakin. Jokainen peruskoulun musiikinopettaja tietää, että etenkin loppukevät on kiireistä aikaa kevätjuhlineen ja arviointineen. Kokopäivätyö veneähti usein iltatyön puolelle. Sydämeni särkyi joka kerta, kun Pikku Joe halusi huomiotani eikä minulla ollut aikaa: "Äiti kantaa, kantaa!"

Koin työ- ja perhe-elämän yhdistämisen rankkana. Kävin jaksamisen äärirajoilla, eikä parisuhdekaan kukoistanut (näin lievästi sanottuna, mutta kaikki ok nyt). Kaiken huippu oli, kun sairastin keväällä pahimpien työkiireiden keskellä keuhkokuumeen (taas) ja jouduin olemaan pari yötä sairaalassakin. Sen jälkeen Pikku Joe kaipasi vieläkin enemmän minua.

Rankka kevät muistutti, mikä on kaikkein tärkeintä. Minulle tärkeintä on oma ja perheen hyvinvointi. Niihin aion nyt panostaa erityisesti. Töissä päätöstäni ymmärrettiin hyvin. Minut tunnetaan siellä Eerikana, jonka motto kuuluu: "Perhe on paras!"

Sitten siitä kotiäitiydestä

Jään kotiäidiksi monenlaisilla fiiliksillä. Kotiäitiys on sitä, mitä sydämessäni haluan tällä hetkellä. Järki sanoisi, että pitäisi käydä töissä, että saisi rahaa ja työkokemusta. Minulla on kiva työpaikka, huippu työyhteisö ja määräaikainen työsuhde. Pelottaa, ettei minua enää myöhemmin valita takaisin, jos joku petevä ja hyvä tyyppi tulee väliin. 

Toisaalta minua harmittaisi, jos tekisin pitkää päivää töitä ja päiväkodin henkilökunta kasvattaisi lastani enemmän kuin minä itse. Minua harmittaisi, että Pikku Joen varhaislapsuus lipuisi ohi arjen oravanpyörään.

Tiedän, että päivät lapsen kanssa käyvät täydestä työstä. Koen, että kotona oleminen on kuitenkin stressittömämpää kuin kokopäiväisesti töissä käyminen. Puolisoni tekee omasta tahdosta kuuden tunnin työpäivää, mikä on hyvä ratkaisu meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta.

Olen iloinen, että uskalsin kuunnella sydäntäni. Toteuttaa haaveen kotiäitiydestä taaperon kanssa. En varmasti tule katumaan. Niin kuin sanontaa kuuluu: "lapset ovat pieniä vain kerran" ja "töitä ehtii tehdä koko elämänsä". 

Kyllä talouspuoli järjestyy jotenkin. Ehkä yritän tienata vähän blogilla, tehdä pieniä sijaisuuksia tai keikkaa. En tiedä. Ainakin keskityn olemaan äiti ja nauttimaan elämästä.

Odotan niin innolla, mitä kaikkea Pikku Joen kanssa puuhaillaan kesällä!