Vauva 11 kuukautta - Minne vauvavuosi katosi?

 

Viimeinen vauvavuoden kuukausi alkoi. En voi käsittää, minne vuosi on kadonnut! Vaikka minulla on paljon ihania muistoja vauvan kanssa, iso osa vauvavuodesta on väsyneen sumun peitossa. Onneksi olen kirjoittanut tapahtumia muistiin tänne blogiin ja instagram-tililleni. Muuten olisin unohtanut monta asiaa, jotka haluan muistaa. 

Haluaisin elää vauvavuoden uudestaan ja ottaa kaiken rennommin. Haikailen etenkin pikkuvauva-aikaa. Yksitoista kuukautta sitten minusta oli välillä ahdistavaa, kun vauva oli koko ajan minussa kiinni, enkä voinut tehdä paljon muuta kuin imettää. Nyt taas minusta olisi ihanaa, ettei minun tarvitsisi tehdä muuta kuin imettää. Toisaalta minulla ei ole yhtään ikävä öisiä valvomisia nyt, kun minulla on läpi yön hyvin nukkuva vauva. Elämä on oikein ihanaa vauhdikkaan ja iloisen vauvan, kohta taaperon kanssa.

Vauvavuoden päättymisestä tekee erityisen haikeaa se, että minulla alkaa kolmen viikon päästä työt.  Onneksi Pikku Joe saa jäädä isin kanssa kotiin. Tiedän, että he pärjäävät hyvin. Eniten töihin paluussa jännittääkin muutos. Kuinka pystyn yhdistämään äitiyden ja työt?  Toisaalta töistä on helpompi irrottautua, kun kotiin tullessa luokseni ryntää iloinen lapsi halaamaan. Ainakin toivon niin.

Nautin viimeisistä viikoista kotona vauvan kanssa koko sydämestäni. Odotan innolla ensimmäistä yhteistä joulua, jonka vietämme puolisoni ja minun vanhempieni luona. Onneksi yhteisiä hetkiä on vielä paljon edessä, vaikka töihin menenkin. Pikku Joe on ihana vauvana, mutta varmasti myös ihana taaperona, ihana aina.

 

Jotta juttu ei menisi pelkäksi tunteiluksi, jaan vielä Pikku Joen uusimpia taitoja ja lempijuttuja viime kuukausilta.  Viimeksi olen jakanut niitä Pikku Joen ollessa yhdeksän kuukautta. Niitä voit lukea täältä: Vauva yhdeksän kuukautta - taidot ja touhut. Moni asia pitää edelleenkin paikkansa, mutta kehitys on mennyt hurjasti eteenpäin.

Pikku Joen uusimpia taitoja:

• Pikku Joe osaa seistä hetken ilman tukea. Tämä tapahtuu usein samalla, kun hän tutkii leluja kädessään.
  
  
• Pikku Joe oppi kävelemään sivuaskelia seiniä pitkin kymmenen kuukauden iässä. Totta puhuen luulin, että hän olisi oppinut kävelämään jo ilman tukea niin kuin äitinsä kymmenen kuukauden iässä. Hän on ollut aina niin vauhdikas kehityksessä. Tiedän kuitenkin, että kukin kehittyy ajallaan, eikä vielä ole mikään kiire kävellä.
  
  
• Pikku Joe juttelee yksittäisillä tavuilla ja sanoilla. Hänen sanavarastonsa on laaja. Hän sanoo monia sanoja tai vähintäänkin ensimmäistä tavujaa sanasta. Tässä muutama esimerkki hänen sanoistaan: "Nam nam" = äiti annan maitoa, "vetovutti"= vetoketju, ke=kello, "pete"/"tä"/ "mitä" = mikä/mitä, pppuuuuro= puuro
  
  
• Pikku Joe ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin arvaankaan. Päivittäin yllätyn, mitä kaikkia sanoja hän ymmärtää. Hän tunnistaa mm. kaikki Harry Potter -kirjojen kansista löytyvät hahmot. Hän ymmärtää yksinkertaisia kehotuksia ja kieltoja. Hän pudistaa päätään ja sanoo "ei, ei", kun tekee jotain kiellettyä. Eri asia on, haluaako hän totella.
  
  
• Pikku Joe teki ensimmäisen kerran jotain potalle yhdeksän kuukauden iässä. Tämä tapahtui, kun luin hänelle potalla kirjaa. Luultavasti se oli vahinko, mutta on toistunut jo useamman kerran. Siitä se lähtee!
  
  
• Pikku Joe osaa syödä osittain itse lusikalla lautaselta Hän kauhoo itse tai vähän avustettuna lusikalla lautaselta ruokaa suuhun. Silti sormin syöminen on hänestä mukavampaa. Hän pitää etenkin hedelmistä ja vihanneksista, kuten persimonista ja kurkusta.
  
  

  

  Kaa = kaappikello
  

  
  

  

  Suomen lippu naurattaa
  

  
  

Pikku Joen Top 5 jutut

1. Pikku Joen lempileluja ovat kaikki muut kuin lelut. Hän rakastaa etenkin kaukosäädintä, itkuhälytintä, tietokonetta, kännykkää, imuria ja Novalan-perusvoidetta. Novalan-rakkaus meni jo niin överiksi, että oli pakko pistää voidepurkki jäähylle. Pikku Joe kun haluaisi jyrsiä sitä ja luulen, että hänen perimmäinen tarkoituksensa on saada korkki auki ja syödä voidetta. Vai miksi muuten hän hokee voide kädessään: "Nam nam"?
   
   
2. Pikku Joe rakastaa kelloja. Hän oli aivan onnessaan, kun vierailimme tutan (minun äidin isän) luona. Siellä oli niin monta kelloa! Suosikit olivat ehdottomasti käkikello ja kaappikello. Hän hoki koko reissun ajan "kaa" (= kaappikello).
   
   
3. Pikku Joe hekottaa kaikille heiluville jutuille: Itsenäisyyspäivänä nauratti kovasti heiluva Suomen lippu. Myös heiluva puu, heiluva lamppu, heiluva sammutuspeite, heiluva joulutähti  heiluva pää tai ihan mikä vaan heiluva naurattaa.
   
   
4. Pikku Joe rakastaa pehmeitä ja pörröisiä asioita. Pehmoeläimet saavat riemunkiljahduksia ja niiden kanssa on kiva peuhata. Hän oli ihastuksissaan, kun sai ystäväni koiralta pusun. Muskarissa hän piehtaroi onnessaan hallaharson päällä.
   
   
5. Äiti. Pikku Joella on  joku äiti on paras -vaihe päällä. Ihan kuin hän vaistoisi, että palaan pian töihin. Hän on alkanut taas viihtyä rinnalla hyvin, vaikka aiemmin hän ei malttanut millään. Saan häneltä paljon haleja. Hän kiipeää mielellään syliini tutkimaan ympäristöä tai lukemaan kirjaa. Pari kertaa hän on nukahtanutkin syliini, mitä ei ole tapahtunut sitten pikkuvauva-ajan. Niin ihanaa! 
   
   
   

 

Iloista joulua blogini lukijoille! ❤