Blogi 1v ja vauva 7 kk

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen blogitekstini: Ihmeitä ilmassa. Tänään on blogini yksivuotissynttärit, jee! Bloggaaminen on ollut ihana tapa tallentaa muistoja raskausajasta, vauvavuodesta ja muusta. Vaikka kirjoitan ennen kaikkea itseäni varten, olen saanut blogini lukijoilta paljon motivaatiota kirjoittaa. On ollut hienoa kuulla, että blogini on antanut vertaistukea tai juttuni ovat muuten kiinnostaneet lukijoita. Kiitos sinulle, joka luet blogiani!

Vuosi sitten olin puolivälissä raskautta, nyt taas yli puolivälissä vauvavuotta. Muistan kuinka vuosi sitten sain mojovia potkuja mahaani. Nyt tämä samainen poika potkii ruokapöytää niin voimakkaasti, että saa sen liikkumaan puoli metriä eteenpäin. Välillä ikävöin raskausaikaa: pyöreää vatsaa, vauvan liikkeitä mahassa ja kutkuttavaa odotuksen tunnetta. Toisaalta elämä on juuri nyt hyvin seitsenkuisen kanssa, vaikka se onkin välillä rankkaa. 

 Seitsenkuisen vauvan kanssa

 

Vuosi sitten puolivälissä raskautta

Olemme Pikkue Joen kanssa päivät kaksin kotona, kun hänen isänsä palasi töihin. Arki on mennyt yllättävän hyvin, mutta päivän päätteeksi olen ihan poikki. Pikku Joe pitää minut hyvin aktiivisena. Hän konttaa nopeasti, nousee karhukävelyasentoon sekä tukea vasten polviseisontaan. Hän osaa tarkan pinsettiotteen ja pistää kaikki pienetkin murut lattialta suuhunsa. Täytyy olla silmä valppaana, ettei hän ehdi syödä mitään sopimatonta tai kellahda suoralla selällä kumoon lattialle. Siinä samalla sitten yritän hoitaa kodin, laittaa ruokaa, vaihtaa vaipat, pukea, putsata, nukuttaa päiväunille, antaa kiineitä, imettää ja viihdyttää häntä. Äitiys on tehnyt minusta multitaskaamisen mestarin.

Jotta jaksaisimme paremmin aktiivisen arjen, päätimmme pistää kerralla Pikku Joen uniasiat kuntoon. Noudatamme tarkkaa päivärytmiä, vieroitamme Pikku Joen yösyötöistä ja pidämme unikoulua tarvittaessa. Toivottavasti sen myötä saamme kaikki paremmin unta ja saisimme nukkua aamuisin pidempään kuin kello viiteen. Kerron sitten myöhemmin, miten meni.

Pikku Joe on oppinut istumaan lattialla, joten voimme viimein istuttaa häntä syöttötuoliinkin, huraa! Hän pysyy siinä ryhdikkäästi selkä suorana, ellei yritä kiivetä pois. Ruoka maistuu Pikku Joelle edelleen hyvin. Hän saa kiinteitä viisi kertaa päivässä, noin pilttipurkillisen ruokaa kerralla. Sormiruokailuakin hän on päässyt kokeilemaan ja sekös on kivaa! Hampaita on jo neljä, joilla haukata.

Pikku Joen on kehittynyt kielellisesti paljon. Hän osaa katsoa oikeaan suuntaan, kun kysyy "Missä lamppu?", "Missä äiti? " ja Missä isi?".  Hän ymmärtää myös usein kuulemansa kiellon: "Ei pistorasialle!" Paljon muitakin sanoja hän tunnistaa.  Hän rakastaa lukemista ja loruja niin paljon, että hän itkahtaa, kun kirjan sulkee. Muita lempipuuhia on kaikkialle kiipeily ja tutkiminen,  kaiken vieminen suuhun, sängyssä peuhaaminen, soittaminen, juttelu ja piilosleikit.  

Taiteilua perhekerhossa

 

Pikku Joesta on tullut jotenkin reippaampi. Hän ei enää vierasta niin paljon kuin aiemmin. Tähän on vaikuttanut ehkä se, että olemme nähneet useammin muita ihmisiä. Olemme käyneet perhekerhoissa ja aloitamme muskariharrastuksenkin. Vähän naurattaa, kun aiemmin olen sanonut, etten ainakaan muskaria aloita. Vaikka olen musiikin ammattilainen ja meillä musisoidaan kotona paljon, ei se kuitenkaan korvaa sosiaalista puolta minulle eikä vauvalle. On mielenkiintoinen kokemus päästä itse osallistumaan muskariin, kun vetovastuu ei olekaan minulla.  

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Mukavaa viikkoa! ❤