Mitä minulle kuuluu?

Teksti on julkaistu aiemmin @ihmeitailmassa Insagramissa. Laitoin tänne blogiinkin, koska haluan madaltaa kynnystä julkaista blogitekstejä ja täällä on vähän eri seuraajakunta.  

Mitä minulle kuuluu?

Tavallaan ei mitään ihmeellistä, ihan perus lapsiperhearkea. Samalla mulle kuuluu ihan liian paljon kaikkea. Päivät ovat täysiä vuorokauden ympäri lasten kanssa ja mun päässä pyörii miljoona asiaa.

Haluaisin vaan olla ja pysähtyä nauttimaan, kun lapset ovat niin pieniä ja ihania. Samalla mietin, mitä kaikkea pitäisi siivota ja järjestellä.

Olen ihan hukassa urani kanssa. En tiedä, mitä töitä haluaisin tehdä sitten, kun palaan vanhempainvapaalta tai mitä ylipäätään voin ja jaksan tehdä.

Elän taiteesta, ja mulla täytyy olla aina joku luova projekti meneillään. Haluaisin äänittää albumillisen musiikkia ja ehtiä panostamaan enemmän blogiin. Tosiasiassa mä nukahdan illalla tietokoneen ääreen, kun yritän kirjoittaa. Energiaa ei riitä musiikkiharrastukseen enää yhdeksältä illalla ja mulla on sisällä tyhjiö ilman musiikkia.

Juttelin näistä asioista neuvolapsykologin kanssa ja hänellä oli hyvä pointti. Voisiko jotkut taiteelliset projektit odottaa vaikka vuoden, pari? Ja ei mun tarvitse vielä tietää, mitä mä teen työkseni. Kodissa kannattaa järjestää vain kriittisimmät asiat. Tässä elämäntilanteessa se riittää. Ajatuksia saa tulla ja ne saa mennä.

Kun nukkuu yöt parin tunnin pätkissä, tärkeintä on vaan olla itselleni armollinen ja pysähtyä aina, kun siihen on tilaisuus. Hoitaa lapset, itseni ja parisuhteen.

Tällä hetkellä mä en vaan jaksa olla mitään muuta kuin kotiäiti, enkä edes aina hyvä sellainen. Se on täysin ok, vaikkei ehkä niin ihailtavaa (jos olisin koti-isi, olisin sankari).

Tulee vielä päiviä, monia sellaisia, kun olen Eerika ja niin paljon kaikkea muuta kuin äiti.