Joulukuulumisia ja Valpun ensimmäinen joulu

Heipä hei blogihiljaisuuden keskeltä! 

Me vietettiin joulua Pohjanmaalla äitini isän luona. Myös omat vanhempani olivat viettämässä siellä joulua. Nyt ollaan taas Tampereella välipäiviä ja uuttavuotta viettämässä. Palataan vielä joulumuistoihin ja Valppu-vauvan ensimmäiseen jouluun.

Joulu oli meille monin tavoin uusi. Se oli ensimmäinen joulu nelihenkisenä perheenä ja myös meidän perheen ensimmäinen joulu Pohjanmaalla. Meillä ei ole vakituisia jouluperinteitä, joten lähdimme reissuun avoimin mielin, lasten ehdoilla. 

Joulusta tulikin ihana ja rento! Pääsimme nauttimaan oikein täysihoidosta, kun oma äitini hoiti ruokapuolen. Lapset nauttivat olostaan. Suvun vanhin ja nuorin saivat tavata. 

 

Aatonaatto 

Lähdimme reissuun aatonaattona. Kolmen ja puolen tunnin automatka meni hyvin, kun sen ajoitti Valpun päiväuniaikoihin. Pysähdyimme kerran välissä syömään Alavuden Abc:llä. Siellä on kiva leikkipaikka lapsille, ja se on muutenkin lapsiystävällinen taukopaikka.

Perillä Pohjanmaalla virittäydyimme joulutunnelmaan katselemalla Joulupukki ja noitarummun. Tai minä taisin lähinnä juosta Valpun perässä, ettei hän söisi sähköjohtoja, laajakaistaa, päivän uutisia ja muita herkkuja. 

Jouluaatto

Jouluaattoana heräsimme, kun lapsetkin heräsivät. Söimme riisipuuroa aamupalaksi ja katselimme Joulupukin kuumaa linjaa. Ulkoilimme ja söimme herkullista jouluruokaa.Yritimme nukkua päiväunet. Ainakin Valppu onnistui siinä. 

Soitimme ja lauloimme joululauluja neljän polven perheorkesterissa. Minä ja Pikku Joe soitimme kanteleilla. Lauloimme Maa on niin kaunis stemmoissa: minä sopraanoa, äitini alttoa ja äitini isä bassoa. Valppukin oli mukana ja katseli kiinnostuneena. Oli liikuttavaa musisoida yhdessä, mielestäni parasta koko joulussa.

Lauluhetken päätteeksi Pikku Joe ehdotti, että rukoillaan. Hän opetti meille kerhorukouksen: "Siunaa Jeesus kaikkia, lähellä ja kaukana. Aamen."

Joulusaunakin oli. Pääsin saunomaan Sakarin kanssa kahdestaan. Valppu ja Pikku Joe eivät saunomisesta välitä.

Valppu oli iloinen, kun hänellä oli paljon uusia paikkoja tutkittavaksi ja syötäväksi. Pikku Joe ihastui joulukoristeisiin. Hän rakensi itselleen nojatuoliin "jouluesityksen". Siinä esiintyi joulupukki, lumiukko ja joulumuori. 

Illalla joulupukki oli jättänyt lahjakassin oven taakse. Molemmille lapsille oli pari lahjaa, loput jätimme kotiin Tampereelle odottamaan. Valppu sai vauvan virtahepolelun ja unikirjan. Pikku Joe leikkityökalupakin, muovailuvahaa ja Mauri Kunnaksen 12 lahjaa joulupukille.

Valppu tutki hetken lahjoja ja sitten huomio oli taas muualla. Hän ei niin lahjojen päälle vielä ymmärrä. Pikku Joe oli innoissaan lahjoistaan. Hän alkoi heti leikkiä raksa- ja remppahommia työkaluillaan ja luki uutta kirjaa.

 

Joulupäivä

Joulupäivänä oli jälleen syömistä, ulkoilua, musisointia, päiväunia (myös minulla!) ja lasten leikkejä. Valppu innostui kiipeämään lehtikoriin. Saimme hänestä hauskan kuvan, kun kannoin koria. Pikku Joella jatkui remppahommat. 

Tapaninpäivä

Lähdimme takaisin kotiin Valpun aamupäiväuniaikaan. Tällä kertaa Valpulla ei riittänyt niin hyvin unta. Vähän tuli itku, mutta saimme hänet rauhoitettua Frozenin Taakse jää -kappaleella ja Fröbelin palikoilla.

Hienoa, että Valppu viihtyy nykyisin vähän aikaa hereilläkin autossa. Pikkuvauva-aikoina hän saattoi vain huutaa koko automatkan, jolloin pitkät matkat olivat todella raskaita. Nyt oli mukava reissata huonokuntoisia teitä lukuunottamatta.

Kaiken kaikkiaan oli ihana joulu!  Olo oli jotenkin kokonainen. Neljä vuotta sitten jouluna hartain toiveeni oli saada oma vauva, ja nyt minulla on niitä jo kaksi (tosin toinen vauva on kohta kolmevuotias). 

Ihanaa loppuvuotta ja uutta vuotta 2024 kaikille! <3