Kerhon aloitus ja uusi arki

Meillä alkoi uusi arki. Sakari palasi kesälomalta töihin, ja minä jatkan kotona kahden lapsen kotiäitinä. Uuden arjestamme tekee sen, että Pikku Joe aloitti tänään ihan oman kerhon. Tässä postauksessa kerron kerhon aloituksesta, meidän arjesta ja siitä, miksi päädyin pitämään Pikku Joen vielä kotihoidossa vauvan synnyttyä.

Pikku Joe ja minun vanha ysärireppu

Kerhon aloitus

Kerhoa on kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan, se on suunnattu kaksi- ja kolmivuotiaille. Kerhossa ollaan ilman vanhempia, pienen lapsiryhmän ja kerhon ohjaajien kanssa. 

Kerho sijaitsee kävelymatkan päässä. Paikka on entuudestaan Pikku Joelle tuttu perhekerhosta, jossa olemme käyneet yhdessä. Koska kerho on niin lähellä, siitä on oikeasti apua meille. Pikku Joe saa mielekestä tekemistä ja harjoitella itsenäistymistä ja lapsiryhmässä oloa. Minä saan pienen hengähdystauon vauvan kanssa, eikä se maksa meille mitään.

Taisin jännittää Pikku Joen ensimmäistä kerhopäivää enemmän kuin hän itse. En saanut yöllä kunnolla nukutuksi. Oli liikuttavaa saatella Pikku Joe kerhoon, kun hän käveli minun vanha ysärireppu selässä.

Pikku Joen ensimmäinen kerhopäivä meni hienosti. Kuulemma hän jutteli rohkeasti ohjaajille, vaikka muut lapset olivat hiljaa ja yksi vähän itkuinen. Pikku Joe ei reagoinut mitenkään, kun lähdin vauvan kanssa pois. Kun palasimme hakemaan hänet, minä ja pikkuveli saimme iloiset halaukset. Ilmeisesti hauskaa oli!

Kerhoeväät uudessa eväslaatikossa

 

Miksi hylkäsimme päiväkotipaikan?

Kun olin raskaana, halusin hakea Pikku Joelle varmuuden vuoksi päiväkotipaikkaa osapäiväisesti. Raskaana pelkäsin, että saan itkuisen vauvan ja elämä kahden lapsen kanssa on vaikeaa. Onneksi näin ei ole. Totta kai välillä tulee rankkoja hetkiä, kun molemmat lapset huutavat yhtä aikaa ja tekisi mieli itsekin vain itkeä. Paljon enemmän tulee kuitenkin niitä hyviä hetkiä.

Haimme kolmeen eri päiväkotiin lähistöltä, eikä Pikku Joe päässyt niistä mihinkään, vaan olisi joutunut eri kaupunginosaan. Koimme, että tarjotusta päiväkotipaikasta olisi enemmän riesaa kuin hyötyä matkoineen. Ja tietäähän sen, että päiväkodeissa on resurssipula, enkä siksi laita lastani kovin mielellään päiväkotiin, ellei ole pakko tai en pärjää.

Meidän hyvä arki

Jälkikäteen ajateltuna taisi olla hyvä kohtalo, ettei Pikku Joe saanut vielä päiväkotipaikkaa. Pikku Joen omassa kerhossa sekä perhekerhoissa riittää meidän perheelle tarpeeksi toimintaa joka arkipäivälle. Minusta on hauskaa osallistua molempien lasten kanssa perhekerhoihin, tavata muita aikuisia, saada apua ja juoda rauhassa kahvia. Vauvan kanssa jäisin varmaan yksin kotiin möllöttämään. Toki sekin on välillä tarpeen.

Pidän meidän arjesta juuri tällaisena ja olen onnellisempi kuin koskaan. Saan viettää aikaa molempien lasten kanssa yhdessä ja erikseen. Sisarukset saavat muodostaa tärkeää suhdetta toisiinsa, kun ovat molemmat yhdessä kotona. Saan aina pyytäessä aikaa itselleni ja parisuhteelle. Meillä on hyvin lähipiiriä tukena.

Meidän perheelle on paras päätös pitää molemmat lapset kotona. Jollekulle toiselle päiväkoti voi ehkä olla parempi vaihtoehto. Jokaisella meistä on erilaiset perheet ja omat parhaat päätökset.

Katsotaan ensi syksynä sitten, olisko silloin oikea aika aloittaa päiväkoti. Se riippuu paljon perheen työ- ja taloustilanteesta. Nyt juuri on hyvä näin.

Kerhotossut