Ensimmäiset viikot nelihenkisenä perheenä

Vappuvauvan syntymän jälkeen olemme olleet koko perhe yhdessä kotona kolmen viikon ajan. Olemme opetelleet yhdessä elämää nelihenkisenä perheenä, johon kuuluu äiti (minä), isä (Sakari), kaksivuotias isoveli ("Pikku Joe") ja vastasyntynyt pikkuveli. 

 

Tasapainottelua ja riittämättömyyden tunnetta

On tullut todellakin tarpeeseen, että Sakari on ollut myös kotona. Vauva on työllistänyt paljon enemmän kuin muistin vauvojen työllistävän.Vauva viihtyy päivisin vain sylissä ja silloinkin mielellään imetettynä. Häntä ei voi laskea yksin minnekään tai tulee huuto. 

Oloni on ollut kädetön ja riittämätön. En ole pystynyt huolehtimaan kunnolla kodista, itsestäni, enkä Pikku Joesta. Sakari on tehnyt suuren työn, että kotimme olisi jotenkuten elinkelpoinen, meille kaikille olisi ruokaa jääkaapissa ja Pikku Joe tyytyväinen. Hän on hoitanut vauvaa niin, että minulle on jäänyt välillä aikaa syödä tai viettää laatuaikaa Pikku Joen kanssa.

Vauvaa on ihana sylitellä kaikessa rauhassa ja vajota vauvakuplaan. Toisaalta vauvan myötä kahdenkeskeinen aika Pikku Joen kanssa on tullut entistä tärkeämmäksi. Tuntuu vaikealta tasapainotella kahden lapsen välillä. Jännittää, miten pärjään, kun Sakari palaa huomenna taas töihin. Onneksi vauva viihtyy kantorepussa, niin saan kädet välillä vapaiksi. 

 

Pikku Joe on ihana isoveli

Pikku Joe on suhtautunut ihanasti pikkuveljeensä. Kun hän tuli isänsä kanssa hakemaan minut ja vauvan sairaalasta, hän sanoi heti, että haluaa näyttää vauvalle tikasautoa. Hän silittää hellästi vauvaa ja haluaa halata. Aina hän ei hahmota omia voimiaan ja siksi vanhemman täytyy valvoa vierellä, ettei hän halaa liian lujaa vauvaa.

Me vanhemmat olemee saaneet osaksemme tavallista enemmän uhmaa eli selvästi isoveljeksi tulo on ottanut myös koville. Parempi niinpäin, että vanhemmille temppuillaan kuin vauvalle. Pikku Joe kaipaa myös tavallista enemmän syliä ja haluaisi juoda tuttipullosta niin kuin vauva. 

Väsymystä ja onnea

Nämä kolme viikkoa perheen kanssa ovat kuluneet nopeammin kuin mikään aika tähän asti. Poikkeuksena yön pitkät tunnit, kun yrittää nukuttaa vauvaa ja haluaisi itse jo nukkumaan. Väsymyksestä huolimatta mieliala on hyvä. Olen palautunut synnytyksestä paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla. Jaksan käydä hyvin kävelylenkeillä, eikä istuminenkaan tee kipeää.

Olen itsevarma vauvan hoidosta, kun kokemusta on jo. Olen uskaltanut lähteä vauvan kanssa heti kaksin liikkeelle: käydä ravintoloissa, kaupoilla, lääkärissä ja euroviisukatsomossa. Esikoisen kohdalla en olisi ollut näin aikaisin vielä valmis.

Olen erityisen iloinen kaikesta koko perheen kesken vietetystä ajasta. Toukokuun säät ovat suosineet, ja vauvakin on päässyt ulkoilemaan meidän kanssa. Olemme käyneet muutaman kerran läheisellä uimarannalla nauttimassa auringosta ja jäätelöstä. Kaksiviikkoisena vauva pääsi kuuntelemaan isoveljen ensimmäistä muskarikonserttia, jossa hän nukkui tyytyväisenä koko ajan.

Haikein mielin päästän Sakarin takaisin töihin. Onneksi on kesä ja kohta Sakarilla taas kesäloma. Eiköhän me poikain kanssa jotenkin pärjätä siihen asti. Pidetään vaan rima tarpeeksi matalalla näin alkuun.