Terveisiä vahaisultrasta!

Totta se on! Me saadaan toinen lapsi. Tein positiivisen raskaustestin elokuun lopulla. Siitä asti olen jännittänyt, onko kaikki hyvin. Keskiviikkona varhaisultrassa varmistui, että on. Olen nyt yhdeksännellä raskausviikolla, ja laskettu aika on 27.4.2023.

Ennen varhaisultraa minulla oli fifty-fifty-olo, tuleeko hyviä vai huonoja uutisia. En osannut aavistaa oikeastaan yhtään mitään. Minulla on taustalla yksi tuulimunaraskaus ja yksi normaali raskaus, Pikku Joe. 

Jännitin ennen ultraa paljon. Tuntui, että olen elänyt viimeiset neljä viikkoa sitä päivää varten. Onneksi Pikku Joe on pitänyt minut kiireisenä, niin ei ole ehtinyt murehtia liikaa. Sakaria alkoi jännittämään vasta samana päivänä kuin ultra oli. Kuulemma ei ole jännittänyt aikoihin yhtä paljon. 

Kävimme varhaisultrassa kätilöpalvelu Sydämen sykkeessä raskausviikolla 7+6. Kätilö oli nimensä mukaisesti sydämellinen. Hänellä oli aikaa kysellä vointiani ja tuntemuksiani. Ultratessa hän kertoi oikein perusteellisesti, mitä kaikkea näytöllä näkyi. 

Kun ruudulle tuli näkyviin sikiöpussi, meinasin menettää toivoni. Näky toi mieleeni tuulimunaraskauden, jossa näkyi vain tyhjä sikiöpussi, ei sikiötä. Sitten näytölle ilmestyikin pieni ihmisen alku. Sikiö ei välttämättä näy ihan heti, jos anturi on vähän eri kohdassa. Näin taisi olla edellisessä raskaudessakin.

Pieni ihminen oli jo ylittänyt alkiovaiheen eli hän on sikiö. Näimme pienen sydämen sykkivän, pään sekä vähän jalkoja ja käsiäkin. Sikiö oli pituudeltaan puolitoistasenttinen. Muutaman viikon aikana hänelle tulee kehittymään kaikki sisäelimet, joita tutkitaan sitten nt-ultrassa raskausviikolla 12. 

Voi, miten onnellinen ja helpottunut olo on, kun kaikki on hyvin! Toki alkuraskauteen liittyy edelleen riskejä, mutta tuulimunaraskauden mahdollisuus pelotti kaikkein eniten. Se on nyt poissuljettu. Kaikki on nyt niin hyvin kuin voi olla tässä vaiheessa raskautta.

Pikku Joe oli varhaisultran ajan mummilla ja ukilla hoidossa. Ultran jälkeen kerroimme ilouutiset heille. Emme olleet puhuneet Pikku Joelle aikaisemmin vauvasta, mutta silloin päätimme puhua. Näytimme ultrakuvia ja sanoimme: "Tässä on pieni pieni vauva, joka kasvaa äidin masussa." Pikku Joella oli hyvät leikit kesken ja hän totesi vain: "Auto!"

Yritin vielä myöhemmin puhua vauvasta Pikku Joelle. Sanoin, että Pikku Joesta tulee isoveli. Hän totesi siihen ähkien, kuin kantaen jotain painavaa: "Iiiiiiii." Täytyy vielä yhdessä katsella kuvia Pikku Joen odotusajasta ja vauvavuodesta. Ehkä se tekee vauvauutiset konkreettisemmiksi. Hänestä tulee vielä loistava isoveli ja meidän perheestä täydellinen.