Perhejuhannus Pirkkalassa

Aurinkoista alkanutta viikkoa! Toivottavasti sinulla oli kiva juhannus juuri sellaisena kuin se oli. Yleensä minulla iskee juhannuksina ja muina juhlina fomo (Fear of Missing Out), mutta tänä juhannuksena onnistuin nauttimaan hetkestä ja olemaan miettimättä, mitä kaikkea muka mukavampaa muut tekevät. Siksi se oli ehkä paras juhannus ikinä. Tässä meidän juhannuskuulumisia. 

Juhannusaatto

Vietimme helteisen juhannuksen Pirkkalassa. Juhannusaattona minä, Sakari ja Pikku Joe menimme vanhemmilleni eli Pikku Joen mummelille ja ukolle yökylään. Söimme paljon mummelin ruokia ja leikimme.

Välillä poikkesimme Sankilan kartanoon. Kotieläinpihalla näimme hevosia, poneja, lampaita, kissoja, kaneja, aasin ja possun. Erityisesti lampaat ihastuttivat Pikku Joeta ja meitä. Lampaiden aitaukseen sai mennä rapsuttelemaan. Lampaat olivat kilttejä, ja Pikku Joekin uskalsi silittää niitä. Hän sai lampailta pusunkin. 

Sankilan kotieläinpiha

Illalla menimme Sakarin kanssa ihastelemaan kokkoa Pirkkalan Pappilaan. Kokko oli vasta klo 21.30 illalla, joten Pikku Joe jäi mummelin ja ukon luokse nukkumaan. Pappilan pihalla kukki kauniita ruusuja. Oli siellä lampaitakin nauttimasta kauniista ilta-auringosta.

Kun oli hetken rauhaa perhe-elämän vilskeestä, ahdistavat ajatukset yrittivät puskea pintaan. Miksi minä olen vain tällainen kotiäiti? Miksi minua ei lapsen saatua pyydetä mukaan juhliin niin kuin ennen? Miksi en osaa laulaa korkelta hyvin? Miksi en ole tehnyt yli vuoteen uusia biisejä? Entä jos menetän työni, kun jään kotiäidiksi? Miksi minut ikinä edes valittiin musiikinopettajan koulutukseen?

Huokaisin syvään. Tiedostin, että tällaisina hetkinä minua alkaa usein ahdistamaan ja se on ihan ok. Se ei kuitenkaan pilannut juhannustani. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen siihen, missä olin ja mitä valintoja olen tehnyt elämässä. Olen hyvä näin.

Yöllä en jostain syystä saanut unta ennen kahta. Ihastelin ikkunasta hetkeä, kun on melkein pimeä, mutta aurinko kajastaa taivaanrannasta pimeydenkin keskellä. 

Pappilan lampaat

Juhannuspäivä

Juhannuspäivänä, kuten kaikkina muinakin päivinä, joimme kahvia. Pikku Joeta on aina kiinnostanut kahvinkeitin ja kahvi. Ajattelimme, että annetaan hänen nyt maistaa, että lähtee luulot pois. Hän sai ensimmäistä kertaa elämässä kahvitilkan pienellä määrällä maitoa. Arvatkaa mitä hän tokaisi?

"NAM!" ja "Aah" (ähkäisten tyytyväisenä). Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Melkein itku tuli, kun piti kahvista luopua. En halua kuitenkaan aiheuttaa Pikku Joelle kahviriippuvuutta yksivuotiaana, joten taidamme pitää kahvikokeiluista jatkossa taukoa. 

Paluumatkalla mummolasta kotiin poikkesimme Peltolammin uimarannalla. Pikku Joe pääsi kastamaan sinne talviturkkinsa. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun hän pääsi kunnolla kahlaamaan järveen. Vauvana kasteltiin lähinnä varpaat. Hän nautti todella paljon vedessä kahlaamisesta ja loiskimisesta.

Loppupäivän vietimme kotona Tampereella. Kahvin juonnissa ja uimisessa ei ollut ilmeisesti tarpeeksi jännistystä yhdelle juhannukselle, sillä Sakari päätti leikata Pikku Joen takapiiskan. Takapiiska on ollut tiellä, kun niskaa on täytynyt rasvailla. Olihan se aika hassun näköinenkin, kun muut hiukset ovat paljon lyhyemmät. Vähän haikein mielin teippasin ensimmäisen hiuskiehkuran vauvakirjaan. Noh, kyllä hiukset kasvavat takaisin ja toivottavasti vähän muualtakin kuin niskasta. 

Ennen

Jälkeen

 

Toisena juhannuspäivänä poikkesimme Halimasjärvessä uimassa. Tässä siitä kuva, kun Peltolammilta jäi ottamatta. Kauniit ovat maisemat, mutta muuten en suosittele rantaa äkkisyvyyden vuoksi pikkulapsille.

Miten sinun juhannus meni?  :)