Perheen kylpyläloma Jyväskylässä

Opettajan ammatissa on se hyvä puoli, että pääsee lomailemaan yhtä usein kuin koululaiset. Teimme minun talviloman kunniaksi kahden yön perhereissun Jyväskylään. Puolisoni Sakari on hoitovapaalla, joten kerrankin pääsimme yhtä aikaa nauttimaan talvilomasta. Teki hyvää vaihtaa maisemaa, vaikkei lomailu yksivuotiaan kanssa tunnukaan aina lomalta. Tämä lomapäiväkirja valaiskoon asiaa. 

Ensimmäinen päivä

Lähdimme ajamaan Tampereelta Pikku Joen aamupäivän päiväunien aikaan. Onneksi Pikku Joe nukahti autoon, ja matka taittui todella helposti Jämsän Portille asti. Jämsän Portilla söimme koko perhe lounasta seisovasta pöydästä. Yksivuotiaan ruokailu ei maksanut mitään, vaikka hän söikin aika reippaita määriä. Noudatamme koko perhe kasvis + kala -ruokavaliota, ja näitäkin vaihtoehtoja löytyi hyvin. 

Pakko kehua Jämsän Porttia perheystävällisyydestä. Ruokapöytien vieressä oli hieno leikkikioski, jonka kello erityisesti Pikku Joen mieleen. Lastenhoitohuone oli hyvä vauvaperheitäkin ajatellen. Oli vaipanvaihtopiste, mikro jossa lämmittää maitoa ja nojatuoli jossa imettää. 

Loppumatkan Jyväskylään Pikku Joe oli hereillä autossa, mutta hän onneksi viihtyi hyvin. Kuuntelimme Pikku Papun Orkesterin cd:tä, josta ainakin minä olin innoissani. Meidän oli tarkoitus piipahtaa yhden ystäväperheen luona, mutta he olivat kipeitä. Ajoimme siis suoraan majapaikkaan hotelli Scandic Laajavuoreen. 

Perillä sain ensi töikseni nukuttaa Pikku Joe'ta toisille päiväunielle rattaisiin. Siinä menikin 45 minuuttiia, kun hän oli ihmeissään, missä ollaan. Kotona hän nukahtaa helposti itsekeen omaan sänkyyn. 

Päiväunien jälkeen veimmet laukut hotellihuoneeseen. Lämmitimme Pikku Joelle sosetta hotellin aulan kahvilan mikrossa. Sitten oli aika mennä kylpylään.

 

Pakkasin Pikku Joelle kylpylää varten kolmet eri uimahousut: yhdet Sakarin vanhat, yhdet eurolla kierrätyskeskuksesta ostetut ja yhdet naapurin lapsen vanhat. En ollut varma, mitkä niistä olisi sopivat. Lopulta pärjäsimme yksillä uimahousuilla.

Pikku Joe tuli minun kanssani naisten puolelle, koska pelottavissa tilanteissa hän turvautuu enemmän minuun kuin isäänsä. Hän itki, kun menimme hissiin. Hän itki, kun menimme naisten pukuhuoneeseen. Hän itki, kun menimme suihkuun. Hän itki, kun edes yritin avata saunan ovea. Hän itki, kun menimme allasosastolle. Hän itki, kun joutui veteen terapialtaaseen. Sitten hän rauhoittui, kun löysi ankka-kellukkeen. Menimme lastenaltaaseen, jossa hän riemastui apinasta, jonka navasta suihkusi vettä. Olin iloinen, että Pikku Joen ensimmäinen uintireissu ikinä sujui näinkin hyvin, vaikka aluksi pelotti.

Hotellin aulassa ei ollut oikein  sopivaa iltapalaa Pikku Joelle. Olimme ottaneet kotoa muroja ja hedelmäsosetta mukaan ja annoimme niitä iltapakasi. Kahvilasta ostimme maidon muroihin.

Hotellihuoneessa laitoin Pikku Joen matkapinnasänkyyn, mutta hän ei nukahtanut yhtä nopeasti kuin kotona. En voinut muuta kuin maata pimeässä huoneessa liikkumatta ja toivoa, että Pikku Joe nukahtaisi pian. Kului tunti ennen kuin hän nukahti ja vieläkin hän oli niin kevyessä unessa, etten uskaltanut liikkua. Kello oli lähemmäs kymmenen, ja kotona Pikku Joe olisi jo kahdeksan maissa syvässä unessa.

Sillä välin Sakari oli hakemassa meille hotellin ravintolasta noutoruokaa, jonka luulimme  syövämme rauhassa silloin, kun Pikku Joe nukkuu. Lopputulos oli, että Sakarin täytyi syödä oma Beyond-purilaisensa hotellin aulassa, ettei Pikku Joe heräisi hänen tuloonsa. Parempi, että meistä edes toinen saisi lämmintä ruokaa. Kun Sakari oli saanut syötyä omansa, menin vuorostani syömään omaa kylmää purilaistani hotellin aulaan. Päätimme, että tästä lähtien syömme vain silloin, kun Pikku Joekin syö, vaikka se melkoista sirkusta onkin. Sitten menimme nukkumaan.

Toinen päivä

Yöllä oli kuuma, koska hotellihuoneen lämmönsäädössä oli jotain vikaa ja aurinko oli paistaa porottanut kiviseinään edellisenä päivänä. Aamuyöllä heräsin Pikku Joen ähkimiseen ja vaihdoin vaipan. Siitäkös hän vasta riemastui, ja taas valvottiin. Onneksi saimme vielä torkahdettua ennen herätystä.

Olimme varanneet aamupalan klo 7.30, koska normaalisti se olisi meille hyvä aika. Tietenkin juuri sinä aamuna Pikku Joe olisi nukkunutkin pitkään ja jouduimme herättämään hänet. Katselimme hotellin ikkunasta upeaa maisemaa ja auringonnousua. Parasta hotellihuoneessa oli ehdottomasti maisema. 

Noutopöytäaamiainen oli herkullinen. Ruokalajeja oli niin monta, ettei kaikkea jaksanut edes maistaa. Pikku Joekin jaksoi syödä monta eri ruokalajia, joista suosikit olivat raejuusto, karjalanpiirakka ja vesimeloni. Ruokasali oli kaunis aamuauringon paisteessa suurine ikkunoineen.

Vähän hävetti, millainen sotku jäi Pikku Joen ruokailun jäljiltä: raejuustoa oli lattioilla asti ja pöytäliina oli värjytynyt punaiseksi tomaatista ja vesimelonista. Ravintolan työntekijä kuitenkin vakuutteli, ettei se mitään ja hyvä että maistui. Tuntui vähän turhauttavalta, että jokaisen ruokailun jälkeen meni kaikki Pikku Joen vaatteet vaihtoon ja välillä myös omatkin.  Sama juttu se on kotonakin, mutta siellä on helpompi toimia.

 

Aamupalan jälkeen lähdimme autolla Jyväskylän keskustaan. Kävelimme ja nukutimme Pikku Joen rattaisiin päiväunille. Pian olikin lounasaika, vaikkei nälkä ollutkaan runsaan aamiaisen jäljiltä. Täytyy kuitenkin pitää Pikku Joen ruoka-ajoista kiinni, ellei halua elää nälkäkiukkuisen taaperon kanssa. 

Valitsimme lounaspaikaksi Katriina bistron. Tilasimme Sakarin kanssa molemmat lohi- ja gnocchi-annokset, josta siirsimme Pikku Joelle sivuun oman  pienemmän annoksen. Ateriaan kuului salaattipöytä ja ihanat hapanjuureen leivotut leivät, joita saimme antaa Pikku Joellekin veloituksetta.  Ruoka oli herkullista ja lisäaineetonta. Sisustus oli raikkaan kukkainen.

Katriina bistro oli uusi kokemus meille. Opiskeluaikoina kävimme usein lounaalla Katriinan kasvisravintolassa, jonka naapurissa bistro on. Suosittelen lämpimästi myös kasvisravintolaa, josta saa laadukasta vegaanilounasta ja ehkä maailman parhaita sämpylöitä. Opiskelijat syövät siellä Kelan ateriatukihintaan.

Lounaan jälkeen nappasimme erään ystäväni kyytiin keskustasta ja ajoimme Laukaaseen tapaamaan ystäväperhettä. Heillä on Pikku Joe'ta pari kuukautta vanhempi poika. Oli ihanaa nähdä ystäväperheen lapsi ensimmäistä kertaa ja että lapset saivat tavata toisensa. Huvitti, kun molemmat lapset ovat autofaneja ja molempien lempiohjelma on Nalle. 

Kun Pikku Joe kävi nukkumaan kylässä toisia päiväunia, hän oksensi. Pelästyimme, että kyseessä on oksennustauti, vaikka olimme vajaa kaksi viikkoa sitten olleet koko perhe mahataudissa. Lähdimme takaisin hotellille, ja kyläreissu jäi kesken. Mietimme, pitääkö tässä  lähteä ajamaan oksentavan lapsen kanssa takaisin Tampereelle, kun ei tähän maailman aikaan voi olla sairaana hotellissakaan. 

Onneksi Pikku Joe ei enää oksentanut ja oli hyvävointinen. Jäimme siis hotelliin. Epäilen, että hän oli laittanut sormensa liian syvälle kurkkuun kutiavien poskihampaiden takia ja siksi oksentanut. Ei olisi ensimmäinen kerta. Hän joi edellisenä päivänä ihan kiitettävästi kloorivettä, niin voihan sekin ärsyttää mahaa. Oli hän syönytkin aika paljon kaikkea erilaista päivän aikana. Perinteiset hotellibuffettiöverit. 

 

Edellisestä illasta viisastuneena söimme kaikki yhdessä iltapalaa hotellin kahvilassa. Ruokailun jälkeen ehdittiin käydä leikkihuoneessakin. Hotellissa oli jopa kolme leikkihuonetta! Pikku Joe oli aivan innoissaan keinuhevosesta, yksisarvispehmolelusta ja autoista.

Illalla oli Sakarin vuoro jäädä makaamaan Pikku Joen kanssa pimeään hotellihuoneeseen ja minun viettää omaa aikaa. Allasosasto oli mennyt kiinni, joten yritin keksiä muuta ajavietettä. Menin hierovaan tuoliin, joka aiheutti enemmän kipua kuin rentoutti. Ostin ravintolasta talon punaviiniä lasillisen ja mietin, olisipa kiva, jos voisin jakaa sen puolisoni kanssa.  Haaveilin, että voisimme joku päivä viettää hotelliloman kahdestaan. Syödä ja nukkua kaikessa rauhassa ja olla siivoamatta kenenkään sotkuja. 

Kolmas päivä

Hotellihuoneen lämpötila oli saatu kuntoon, ja nukuimme kaikki aika hyvin yön. Mitä nyt aamuyöstä Pikku Joe innostui joka ikisestä kyljen kääntämisestäni, koska luuli, että nyt noustaan. Niin ärsyttävää, mutta samalla niin hellyyttävää. Hän on niin vilpittömän onnellinen jokaisesta uudesta päivästä.

Lähtöpäivänä sain käydä itsekseni kylpylässä saunomassa ja istumaan poreammeessa rauhassa. Uloskirjautuminen oli kello kaksitoista, joten aamu kului muuten lähinnä syödessä ja pakkaillessa. 

Haaveilimme käyvämme Mäki-Matin perhepuistossa ulkoilemassa ja jossain kivassa paikassa lounaalla, mutta todellisuus iski vastaan. Totesimme, ettei pikkulapsen kanssa kannata haalia liikaa ohjelmaa. Päätavoitteenamme oli päästä kotiin.

Paluumatkalla söimmme lounasta Keljonkankaan ABCN:n noutopöydästä. Noutopöytä oli yksivuotiaalle ilmainen, ja maistui hyvin kaikille. ABC:llä oli leikkihuone, mikä mahdollisti, että me vanhemmat saimme vuorotellen syödä rauhassa. Ennen lasta halusin aina sydä jossain kivassa persoonallisessa paikassa. Pikkulapsen kanssa taas huoltoasemaketjut ovat parhaita.

Ajomatka kotiin Tampereelle sujui hyvin, mitä nyt vaippa oli vähän vuotanut ja Pikku Joe onnistui repiä aurinkolasiensa linssit irti. Lopulta aurinkolasit unohtuivat lainassa olleeseen autoon. Muuten Pikku Joe nukkui lähes koko matkan. 

Oli kiva päästä kotiin lomailemaan lomasta (ja pesemään pyykkiä). Vaikka lomareissu näin kirjoitettuna vaikuttaa farssilta, jäi siitä hyvä mieli.