Raskauden toinen kolmannes

Raskauden toinen kolmannes on ollut ihanaa aikaa. Olen voinut pääasiassa hyvin ja nauttinut raskaudesta, kun raskauden ensimmäisen kolmanneksen pelot jäivät taakse. Kirjoittamsihetkellä olen raskausviikolla 27+6 eli huomenna alkaa rv28 ja viimeinen raskauskolmannes! Usein kuulee sanottavan, että odottavan aika on pitkä, mutta minusta odotusaika tuntuu kiitävän aivan liian nopeaa. Nyt pysähdyn vielä hetkeksi fiilistelemään toista kolmannesta (rv 14+0 - 27+6).

Ihanat vauvan liikkeet

Kaikkein parasta toisessa komanneksessa on ollut vauvan liikkeiden tunteminen. Tunsin jotain epämääräistä kuplintaa mahassani rv 17 paikkeilla ja rv18 vauvan liikkeet tuntuivat jo ihan selkeästi. Silloin tuntui kuin joku olisi tökkinyt hellästi soremalla mahan sisältä. Myös puolisoni tunsi silloin likkkeet käden läpi ensimmäistä kertaa. Istukkani sijaitsee takana, joten liikkeet tuntuvat sen puolesta herkästi.

Viikko viikolta liikkeet ovat tuntuneet yhä voimakkaammilta, mutta eivät ole kuitenkaan sattuneet. Vauva on kaikkein aktiivisimmillaan silloin, kun istahdan alas tai yritän nukkua. Välillä olen herännyt keskellä yötä siihen, että vauva jumppaa jotain linkkuveitsi-vatsalihasliikkeettä muistuttavaa. Iskua tulee samanaikaisesti sekä käsillä ja jaloilla molemmin puolin mahaa. Vauva pitää myös huolen, etten vain myöhästy töistä. Hän herättää minut usein jo kuudelta aamulla, vaikka kello soisi vasta tunnin päästä tai olisi viikonloppu. Välillä tulee kiire vessaan, kun hän tanssii ripaskaa virtsarakkoni päällä. 

Kaikista herättelyistä ja vessareissuista huolimatta rakastan vauvan liikkeitä. Ne muistuttaa joka päivä siitä, että vauva on elossa ja voi hyvin. Voisin makoilla vaikka kuinka pitkään sohvalla tunnustellen liikkeitä ja katsellen, kuinka vauva yrittää puskea itseään mahan läpi. Viime viikkoina olen alkanut tuntemaan myös vauvan hikan. Se tuntuu hassuna rytmisenä liikkeenä. Niin hellyyttävää, että niin pienellä ihmisellä on jo hikka! 💗

 

Vauvamasun kasvua

Toisen raskauskolmanneksen aikana vauvamasu pompsahti selkeästi esille ja minä rakastan sitä. Perustin blogilleni instagramtilin @ihmeitailmassa lähinnä sen takia, että saan spämmiä sen täyteen masukuvia. Henkilökohtaiselle tililleni en kehtaa. Luulen, että kovin monia kavereitani masukuvat ei kiinnosta.😄

Ensimmäisen kolmanneksen aikana vauvamasu oli lähinnä turvotusta, joka katosi yöllä. Toisen kolmanneksen aikana olen havahtunut siihen, että vauvamasu on ja pysyy eikä se katoa minnekään yön aikana. Ystävien mielestä vauvamasu alkoi näkyä rv16 paikkeilla. Töissä oppilaat päättelivät minun olevan raskaana rv18 paikkeilla ja kyselivät asiasta hieman aiemmin kuin olin ajatellut heille kertoa. Enpä siinä kohtaa viitsinyt enää salatakaan raskautta ja sain aika liikuttavia onnitteluja heiltä. 

Uusia raskausoireita

Aluksi toinen kolmannes oli melko oireeton. Jaksoin yhtä hyvin kuin en olisi ollut raskaana ollenkaan. Raskauden puolivälin jälkeen muuttuva keho on tuonut mukanaan erilaisia särkyjä, tosin ei onneksi kovin pahoja. Työpäivän jälkeen jalat ovat niin väsyneet, etten jaksa paljon muuta kuin makoilla sohvalla kotona. Välillä olen saanut harjoitussupistuksia, mutta ne eivät ole olleet kipeitä. Ehkä hämmentävin raskausoire on ollut ternimaidon tihkuminen rinnoista. Kuvittelin, että sitä alkaisi tulla vasta lähempänä synnytystä.

Neuvolassa kaikki omaan ja vauvan terveyteen liittyvät mitat ovat ollet hyvin, paitsi rauta-arvot lähtivät laskemaan raskauden puolivälin paikkeilla ja minulla on rautalisästä huolimatta edelleen lievä anemia. Olen huomannut raudanpuutoksen lisääntyneenä väsymyksenä. Varmasti hormonit ja kaamos vaikuttaa myös asiaan. Mielialani on ollut parempi, kun en enää ole pelännyt keskenmenoa. Koronavirus on tosin tuonut mukanaan ahdistusta, mutta se on melkein toisen postauksen laajuinen juttu, joten jätetään se tähän.

Rakenneultra

Rakenneultra oli toisen kolmanneksen tärkein etappi. Jälleen kerran saimme varmuuden, että meidän vauvalla on kaikki hyvin. Tuntuu uskomattomalta, että meillä on niin hyvä onni. Me saadaan mitä todennäköisimmin terve vauva, mikään ei voi olla sen parempaa! Oli hauska nähdä, kuinka vauva potki ultravideolla samalla kun isku tuntui mahassa.

Mietimme pitkään, haluammeko tietää vauvan sukupuolta. Päädyimme kuitenkin kysymään sukupuolta, jotta voisimme alkaa miettimään vauvalle nimeä. Olemme  päättäneet pitää sukupuolen muilta salassa lapsen syntymään asti. Minua ahdistaa tiukat sukupuolistereotypiat, enkä halua että niitä aletaan määritellä vauvan puolesta jo ennen hänen syntymää. 

Harvemmin enää puolison kanssa puhumme vauvasta "Rapuna", vaan käytämme jo hänen mahdollista oikeaa nimeänsä. Pahoin pelkään, että jompi kumpi lipsauttaa nimen vielä jossain vaiheessa. Viimeistään siinä vaiheessa sukupuolisalaisuuskin paljastuu.

Kuvassa vauvan jalkapohja, jolla hän innokkaasti potkii äitiä

Kaiken kaikkeaan toinen raskauskolmannes on ollut ihanaa aikaa. Olen kiitollinen, että olen päässyt raskausoireissa melko helpolla ja pysynyt terveenä. Olen kiitollinen jokaisesta vauvan liikkeestä ja siitä, että hänellä on kaikki hyvin. 💗 Jännityksellä odotan, mitä viimeinen raskauskolmannes tuo tullessaan.